VIITA 1949

Heikki Salo

”Ajattelin että voisin muuttaa takaisin Pispalaan. Ja tehdä kirvesmiehen hommia. Kasvattaa lapsia. Elää normaalia elämää.”

Kolmekymppisen Lauri Viidan lasissa myrskyää. Esikoisteos Betonimyllärin menestys oli vienyt kirjailijan Helsingin korkealentoisiin taiteilijapiireihin ja nuoren runoilijanaisen syliin, mutta uusi saturunoelma Kukunor ei nyt vakuuta edes kustantajaa. Kimppuun hyökkäävät ajatukset lopettamisesta. Uudelleen aloittamisesta. Vielä kerran Kertun kanssa, Pispalassa.

”Runous on keskimäärin paskaa. Mutta Viiran Laten runot me osataan ulkoo kaikki. Ne ei oo paskaa.”

Työväen runoilijan Lauri Viidan syntymästä tulee vuonna 2016 kuluneeksi sata vuotta. Tämän kunniaksi Heikki Salo on kirjoittanut uuden musiikkinäytelmän, jossa Viita (Tommi Raitolehto) nähdään elämänsä taitekohdassa. Vuonna 1949 kirjailija oli vielä voimansa tunnossa, vaikka kuvitteleminen alkoi jo tulla työhuoneesta mukaan. Maanisesti työskentelevä Viita kaipasi Moreenin selkeää elämäntapaa, mutta ei osannut olla aloillaan.

”Viita oli aika rokkari äijä, suurisuinen ja leso jätkä”, kuvailee Heikki Salo. ”Tämä ei ole kronologinen elämänkerta. Mennään rennosti eikä häpeillä, etsitään komediaa ja hauskuutta”. Sirkku Peltolan ohjauksessa näyttämölle syntyy huikaisevaa fantasiaa ja karnevaalia kahdentoista näyttelijän voimin, villeimpinä Viidan päänsisäiset peikkopirulaiset Kukunor ja Kalahari. Kapellimestari Eeva Kontun säveltämä musiikki on saanut vaikutteita ”Värttinästä Popedaan”.

Saamme tietää Pispalan kirjailijasta uusia asioita, sillä käsikirjoitusta varten Heikki Salo sai käyttöönsä Viidan ennen julkaisemattomia, sodanaikaisia kirjeitä vaimolleen Kertulle. Viidan oma kieli tuleekin esiin dialogissa ja laulujen sanoissa, joihin Salo on sommitellut materiaalia yksityiskirjeistä, romaaneista ja runoista.