Billy Elliot | Tampereen Työväen Teatteri

Billy Elliot

Musikaali – Tampereen Työväen Teatteri – Tampere

ESITYKSEN TIEDOT

  • Suuri näyttämö
    Hämeenpuisto 28 – 32

  • 16.10.2018 – 27.4.2019

  • Noin 2 h 45 min

  • Väliaikatieto on avoinna

  • 34 € – 64 €

OSTA LIPUT
JAA FACEBOOKISSA

Billy Elliot

Ihastuttava Billy Elliot valloittaa syksyllä Tampereella, tehtaiden kaupungissa. Koskettava ja rakastettu musikaali kertoo kaivoskaupungin pojasta, jolla on unelma.

Lee Hallin kirjoittamaan tarinaan perustuva, palkittu musikaali on valloittanut maailmalla jo 12 vuotta. Tarinaa siivittää Elton Johnin musiikki. Kuusi poikaa ovat treenanneet Billyn nimiroolia ja toista keskeistä poikaroolia Michaelia varten jo vuoden 2017 alusta asti. Syksyllä 2018 nämä kuusi poikaa, 22 tanssivaa tyttöä, kaivosmiehet ja koko kaupunki – yhteensä hurjat 55 henkilöä – valtaavat energiallaan, taidoillaan ja sydämellään yhden Suomen suurimmista musikaalinäyttämöistä.

”Billy Elliot on yksi 2000-luvun menestyneimmistä ja hienoimmista brittiläisistä musikaaleista. Tarina nuoresta Billysta, jonka veri sykkii tanssille, koskettaa ihmisiä monellakin eri tasolla. Se kertoo meille unelmista, toivosta, mahdollisuuksista – sekä peloista, ennakkoluuloista ja asenteista”, sanoo ohjaaja Samuel Harjanne. Hän on ansioitunut ohjaajana paitsi Suomessa myös kansainvälisillä näyttämöillä.

Meillä on teille hieno tarina. Syksyllä 2018 näemme, onnistuuko kaivoskaupungin poika Billy pitämään kiinni omista tavoitteistaan perheensä ja koko kaupungin ennakkoluuloista huolimatta. Tervetuloa kannustamaan Billy kohti unelmaansa!

Esityksessä käytetään hetkittäin roisia kieltä.

 Tästä esityksestä löydät myös Teatterikärpäsen puraisuja blogin sivun alta. 

Tekijät

Käsikirjoitus ja laulujen sanat Lee Hall
Musiikki Elton John Suomennos Mikko Koivusalo
Ohjaus Samuel Harjanne
Koreografia Jari Saarelainen
Koreografin assistentti Riku Lehtopolku
Kapellimestarit Joonas Mikkilä/Tony Sikström
Lavastussuunnittelu Jyrki Seppä
Pukusuunnittelu Pirjo Liiri-Majava
Äänisuunnittelu Kalle Nytorp
Valosuunnittelu Juha Haapasalo
Billy-koulun opettajat Petra Porspakka (baletti), Marjo Terästö (steppi)
Kuvat Kari Sunnari

Rooleissa

Jiri Rajala/Osku Perkiö/Simo Riihelä (Billy Elliot), Ilmari Kujansuu/Nuutti Kerppilä/Juho Mönkkönen (Michael Caffrey), Petra Karjalainen (Mrs. Wilkinson), Jyrki Mänttäri (Billyn Isä), Jussi Pekka Parviainen (Tony Elliot), Kristiina Hakovirta (Billyn Isoäiti), Eriikka Väliahde (Billyn äiti), Pentti Helin (George), Riku Lehtopolku/Jukka Kontusalmi (Aikuinen Billy), Mesihelmi Mänttäri/Leila Ristimäki (Debbie Wilkinson)

Muissa rooleissa

Laura Virtala, Annamaria Karhulahti, Soile Ojala, Juha Antikainen, Jari Leppänen, Konsta Reuter, Juha-Matti Koskela, Tommi Rantamäki, Anssi Valikainen, Mika Honkanen, Mikko Jokinen, Arne Nylander, Jouko Enkelnotko, Lauri Ketonen, Julius Martikainen, Teemu Sytelä

Tanssikoulun tytöt

Sanni Aaltonen, Aliisa Ahola, Marikki Huhta, Meri Junttila, Iina Kairus, Ella Korpinen, Nella Koskinen, Helmi Linnakylä, Kerttu Ojutkangas, Matilda Onikki, Wilda Pannula, Isabella Pernice, Myy Puurtinen, Lila Peltosara, Leila Ristimäki, Teresa Savolainen, Jenna Ala-Sorvari, Sanni Tuomi, Venla Vaaranmaa, Kreeta Vierimaa, Meri-Ellen Vierimaa

LOKAKUU

la 13.10.2018 ennakko
ti 16.10.2018 klo 19.00
ke 17.10.2018 klo 19.00
la 20.10.2018 klo 19.00
ke 24.10.2018 klo 19.00
pe 26.10.2018 klo 19.00
la 27.10.2018 klo 19.00
ke 31.10.2018 klo 19.00

MARRASKUU

to 1.11.2018 klo 19.00
pe 2.11.2018 klo 19.00
to 8.11.2018 klo 19.00
pe 9.11.2018 klo 19.00
la 10.11.2018 lo 13.00
pe 16.11.2018 klo 19.00
la 17.11.2018 klo 13.00
la 17.11.2018 klo 19.00
to 22.11.2018 klo 19.00
pe 23.11.2018 klo 13.00
pe 23.11.2018 klo 19.00
la 24.11.2018 klo 13.00
ke 28.11.2018 klo 19.00

JOULUKUU

ke 5.12.2018 klo 19.00
pe 7.12.2018 klo 19.00
la 8.12.2018 klo 13.00
to 13.12.2018 klo 19.00
pe 14.12.2018 klo 19.00
la 15.12.2018 klo 13.00
la 15.12.2018 klo 19.00
to 27.12.2018 klo 19.00
pe 28.12.2018 klo 19.00
la 29.12.2018 klo 13.00

TAMMIKUU

pe 11.1.2019 klo 19.00
la 12.1.2019 klo 13.00
pe 18.1.2019 klo 19.00
la 19.1.2019 klo 13.00
la 26.1.2019 klo 13.00

HELMIKUU

pe 1.2.2019 klo 19.00
la 2.2.2019 klo 13.00
la 2.2.2019 klo 19.00
to 7.2.2019 klo 19.00
la 9.2.2019 klo 19.00
ke 13.2.2019 klo 19.00
to 14.2.2019 klo 13.00
to 14.2.2019 klo 19.00
pe 22.2.2019 klo 19.00
la 23.2.2019 klo 13.00
la 23.2.2019 klo 19.00

MAALISKUU

ke 6.3.2019 klo 19.00
la 9.3.2019 klo 19.00
to 14.3.2019 klo 19.00
pe 15.3.2019 klo 19.00
la 16.3.2019 klo 13.00
ke 20.3.2019 klo 19.00
la 23.3.2019 klo 19.00
to 28.3.2019 klo 19.00
pe 29.3.2019 klo 19.00
la 30.3.2019 klo 13.00

HUHTIKUU

to 4.4.2019 klo 19.00
la 6.4.2019 klo 19.00
to 11.4.2019 klo 19.00
la 13.4.2019 klo 19.00
pe 26.4.2019 klo 19.00
la 27.4.2019 klo 13.00
la 27.4.2019 klo 19.00

Teatterikärpäsen puraisuja blogi

Billy Elliot / Tampereen Työväen Teatteri

 Ihan ensimmäiseksi näin vuosia sitten elokuvan Billy Elliot ja tunnemyrsky oli melkoinen. Kuulin, että leffan pohjalta on tehty musikaaliversiokin, ja sitä oli sitten pakko lähteä Lontooseen katsomaan. Siellä raavaat miehet kyynelehtivät paidat itkusta märkinä katsomossa ja minäkin muistan katselleeni suurimman osan esityksestä silmät sumeina. Kauheasti ei muita muistikuvia jäänyt, paitsi Billy Elliot-muovikassiin pakattu käsiohjelma. Uhosin jälkeenpäin, että upea musikaali, mutta Suomessa tätä ei tulla koskaan näkemään. Homma kaatuisi siihen, että täällä ei Maggie Thatcherin politiikka kiinnostaisi, ei hetkauttaisi kaivosmiesten lakkoilu eikä löytyisi niin montaa lahjakasta tanssivaa ja laulavaa poikaa vaativaan päärooliin. Piste. Seuraavana vuonna pääsin jo perumaan puheitani, kun Billy Elliot sai Suomen ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa, Linnanmäen Peacockissa. Olin ensi-illassa paikalla ja tykästyin kyllä näkemääni, mutta hirveästi ei jäänyt muistikuvia siitäkään. Jotain jäi puuttumaan – joku mystinen ainesosa, jota on vaikea sanoin määritellä.

Michael (Juho Mönkkönen) ja Billy (Jiri Rajala)

Kuluvan vuoden keväällä Tampereen Työväen Teatteri esitteli ystävänpäivän kunniaksi ohjelmallisessa illassa kaikelle kansalle ohjelmistoaan ja illassa esittäytyivät muiden muassa Billy Elliotin nuoret tähdet – kolme Billya ja kolme Michaelia kukin vuorollaan. Minulla meni tavattoman paljon roskia silmiin poikain lavavisiitin aikana ja pohdin jo valmiiksi, että kuinkakohan mahtaa käydä syksyllä varsinaisessa esityksessä! Nyt voin sanoa, että hyvin kävi. Itku ja nenäliinojen tarve ei ollutkaan yllättäen se vahvin tunne, vaan suunnattoman suuri ylpeys koko työryhmän puolesta. Juuri NÄIN tämä homma menee. Näytetään epäilijöille, että täältä pesee ja kaikista ennakkoasenteista huolimatta laitetaan homma toimimaan niin, ettei voi muuta kuin myöntää olleensa totaalisen väärässä. Unelmien tiellä saattaa olla epäilijöitä enemmänkin, mutta jos yksikin uskoo vahvasti ja näkee pelkkiä mahdollisuuksia, silloin tie tähtiin on auki. Sama koskee meikäläisen suhtautumista tämän musikaalin toimimiseen Suomessa, sama koskee tanssista virtaa ammentavaa Billyä pienen työläiskaupungin ja sen asukkien keskellä.

 Lauantain päivänäytöksen Billynä oli vuorossa Jiri Rajala ja Michaelina Nuutti Kerppilä. Minun ja seuraneitoni paikat tuntuivat aluksi olevan kovin kaukana (tekniikkaosaston edessä), mutta heti ensimmäisen kohtauksen jälkeen se taas tapahtui : kaikki ympäröivät ihmismassat ja hahmot katosivat, tunsin istuvani ylhäisessä yksinäisyydessäni katsomon keskellä parhaalla paikalla ja näyttämöllä kaikki tapahtui vain minulle. Oma, yksityinen kokemus eikä kenenkään muun. Jokaisella omansa.

Velipoika silmäkulma auki

Jos joku nyt ei tarinaa tiedä, kertaan sen lyhyesti. Nuori Billy (Jiri Rajala) elelee pienessä kaivoskaupungissa isänsä (Jyrki Mänttäri), isoveljensä Tonyn (Jussi-Pekka Parviainen) ja hiukan höpsähtäneen mumminsa (Kristiina Hakovirta) kanssa. Billyn äiti (Eriikka Väliahde) on menehtynyt muutamaa vuotta aiemmin, mutta on arjessa vahvasti läsnä, myös muistoina ja kaipauksena. Billy käy ystävänsä Michaelin (Nuutti Kerppilä) kanssa viikottain nyrkkeilytunnilla, sehän on äijämäistä toimintaa ja siinä jos missä saa ylimääräisiä paineitaan purettua. Kerran sitten Billy jää paikalle kokoamaan kamppeitaan sattumalta hiukan liian pitkäksi aikaa ja samaan saliin kirmaa lauma innosta kiljuvia tyttöjä balettihameissaan kera lakonisia kommentteja heittelevän opettajansa rouva Wilkinsonin (Petra Karjalainen). Ope pistää Billynkin tanssimaan, halusi tämä tai ei, ja loppu onkin historiaa. Rouva Wilkinson havaitsee Billyssä hiomattoman timantin ja selvän lahjakkuuden, tällä pojalla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin! Mahdollisuus päästä pois tästä paikalleen jämähtäneestä pikkukaupungista, jossa ei ole muuta kuin katkeruutta, särkyneitä unelmia – ja lakkoilevia kaivosmiehiä.

 Tässä oli niiiin paljon kohtauksia ja hetkiä, jotka saivat aikaan kylmiä väreitä, tunnelman sähköistymistä, käsien puristumista nyrkkiin, pulssin kohoamista, hengityksen pidättelyä, ”hyvä, juuri näin!”-ajattelua mielessäni, nyökyttelyä, myhäilyä ja kuten jo todettu, valtavaa ylpeyttä koko työryhmän puolesta. Jostain kaukaa maan alta esiin tallustavat kaivosmiehet ja ruoto suorana rintamassa komeasti laulaminen. Jotenkin aina sykähdyttää nämä tavalliset duunarit haalareissaan, tässä me helvetti seistään eikä anneta periksi! Rouva Wilkinsonin kireän äänensävyn pehmeneminen huomattuaan Billyn kuin varkain täydellisyyttä hipovan tanssiasennon, Billy piruetteineen ja lumoavan kaunis kohtaaminen vanhemman Billyn kanssa, Michaelin ja Billyn mekkokokeilut, yhteiset steppailut ja lämmin ystävyys, joulujuhlien riehakas tunnelma ja väliajan jälkeen kontaktin ottaminen yleisöön (koitin katsomosta heilutella parille kaivosmiehelle, mutta eivätpä niin ylös asti katselleet). Balettikoulun pääsykokeet ja hillittömän odottava tunnelma toisen isän kanssa, tässä Jouko Enkelnotko oikein elementissään! Mummin tilitys juopottelevasta miehestään ja ah, tanssahtelevien miesten huikea kolmikko. Sähköä (Electricity), sivukujan tunnelmaa, uhoa, aitaa ja sähkökitaraa ja hetken ajattelin, että kohta lähtee Michael Jacksonin Beat It ja kaikki poliisit ja kaivosmiehet vetävät kimpassa kunnon muuvit pitkin pihaa. Balettityttöjen innokkuus ja rouva Wilkinsonin hiukan laimeampi into opetushommiaan kohtaan. Billyn äidin kirje ja vastaus. Keskisormen vilautus juuri oikeassa kohdassa. Ei-enää-niin-ruoto-suorassa takaisin maan alle katoavat kaivosmiehet… Ääni kaikuu komiasti ja pitkään, kunnes vaimenee kokonaan. Yllättävä käänne kiitosten aikana, show tuntui jatkuvan ja jatkuvan enkä olisi halunnut sen päättyvän ollenkaan.

Mrs Wilkinson, tytöt ja Billy

Billy ja isä

 Sehän on selvä, että Jiri Rajala ja Nuutti Kerppilä olivat varsin hurmaavia lahjakkuuksia rooleissaan, ja nyt haluaisin nähdä kaikki Billyt ja Michaelit lavalla yhdessä ja erikseen! Mitä persoonallisuuksia, ja käsiohjelmasta oli mukava lukea poikien kuulumisista enemmänkin. Ja kaivosmiehet! Ihanan sekalainen sakki nuorta ja vanhempaa lauluvoimaa ja pitelemätöntä karismaa (taisin jo mainita, että olen aika heikkona duunarimiehiin…). Muutenkin tähän on kyllä saatu haalittua melkoinen unelmaporukka, yhteisöllisyyteen ja kimpassa tekemiseen oli helppo uskoa ja toivoa, että tarina päättyisi kaikkien kannalta suotuisissa merkeissä. No, Petra Karjalainen on aina huikea roolissa kuin roolissa, ja olihan se herra Braithwaite (Lauri Ketonen) myös aika irtonainen tapaus…

 Erityisesti sydämeeni otti tällä kertaa combo Billyn isä (Jyrki Mänttäri) ja isoveli Tony (Jussi-Pekka Parviainen). Kaikki se katkeruus, uhoaminen, nyrkeillä puhuminen, huoli ja murhe tulevasta, käsittelemätön suru, ääneenlausumattomat sanat … ja kovan kuoren alla kuitenkin sykkii lämmin sydän. Etenkin riipaisi veljen käytös Billyn suunnitelmien suhteen. Mitä ovat mahtaneet olla hänen unelmansa nuorempana? Ehkä jotain, mitä ei ole pystynyt ääneen sanomaan ja tänne on jääty kaiken paskan keskelle. Molemmat roolityöt taiten tehtyjä ja varsin uskottavia. Ja kumpaakin hahmoa teki mieli mennä varovasti halaamaan ja sanomaan, että kaikki kyllä järjestyy, ota iisisti.

 Jotenkin tämä nostatti korkealle arjen yläpuolelle, ja kaikki tuo marraskuinen synkkyys ja ankeus on helppo unohtaa tätä spektaakkelia lämmöllä muistellessaan. Siinä mielessä muuten ainutlaatuinen musikaalisyksy meneillään nyt : sekä Helsingissä että Tampereella on tunnelma katossa niin Kinky Bootsissa kuin Billy Elliotissa, glitteriä ja ihan käsittämätöntä talenttia lavan täydeltä. Se mystinen ainesosa mukana kummassakin. Ja molemmissa proggiksissa Samuel Harjanne ohjaajana. Sattumaako vai jotain suurempaa? Tässä jo kutkuttelee, että mikähän mahtaa olla seuraava musikaali, johon hän tarttuu.

Billy (Simo Riihelä)

 Esityksestä poistuessamme emme suinkaan pyyhkineet kyyneliä silmäkulmistamme, vaan kokeilimme poistua vienosti sipsuttaen portaista. Ei oikein onnistunut, mutta hymy oli korvissa ja fiilis mahtava. Muutama nuori lettipäinen neito jo harjoitteli piruetteja siinä. Toivon, että kotiin päästyään ainakin muutama poika salaa kokeilisi huoneessaan samaa, jos teatterissa ei muiden nähden kehdannut. Hei täähän voisi olla kivaa! Hei täähän tuntuu just mun jutulta! Joten go for it, vaikka muut sanoisi mitä.

Esityskuvat (c) Kari Sunnari

(Näin esityksen ilmaisella pressilipulla, kiitos TTT!)

Talle / Teatterikärpänen 12.11.2018


Tampereen Työväen Teatteri | Hämeenpuisto 28 – 32, PL 139, 33201 Tampere, p. (03) 2178 111 | Liput puh. (03) 2178 222 | Ryhmät puh. (03) 2178 333 | Lippumyymälä avoinna ti-pe klo 12-19, la klo 11-19 | Ryhmämyynti avoinna ma-pe 9-16 | ttt-teatteri.fi