”Ymmärrätkö, että sun pitäis hahmottaa ettei sun ikäisellä voi olla viistoistavuotiaan tunne-elämä? Ei elämä oo mikään kasiluokan disco. Ei tää oo mikään SKAM Ilosaarirock. Jos sä käyttäsit sun ajan järkevään, suunnitelmalliseen ja tuottavaan aikuisuuteen niin uskon että kaikki ois tyytyväisempiä.”

Viisi tapaa olla vapaa kuvaa nelikymppisten naisten elämää, jossa perheen, taiteen tekemisen, työn ja omien haaveiden yhteensovittaminen tuottaa tuskaa. Pääseekö perhe retkelle helvetillisen kaakaoepisodin jälkeen? Kuka soittaa nuohoojalle, kun yhteisomistuksessa olevan perintötalon uuni savuttaa? Kehtaako tunnustaa, että sunnuntain paras hetki on se, kun saa olla ihan yksin, omassa rauhassa?

Hektisessä elämänvaiheessa naiset alkavat jakaa toisilleen listoja viidestä asiasta, jotka heitä kaiken keskellä puhuttelevat. Syntyy riemullisen tunnistettavia tilanteita, joissa on paikkansa myös nautinnolla ja hekumoinnilla. Dialogista kasvaa liikettä ja näyttämökuvia, esitys, joka on Myllyteatterin persoonallisella kieliopilla toteutettu intohimojen ja pakkomielteiden amppeli.

Esityksestä sanottua:
”Hieno sisältö, hieno esitys!”
”Nauratti ja osui ja uppos ja mitä näitä lyhyitä suosituksia olikaan.”
”Miten olikin hyvä esitys. Ryhmä ja yksilöt. Rytmi, liike, katseet ja sanat. Lähellä ja kohti, mutta kanssa. Kiitos.”