Taru sormusten herrasta | Turun Kaupunginteatteri

TARU SORMUSTEN HERRASTA

Fantasiaseikkailu – Turun Kaupunginteatteri – Turku

ESITYKSEN TIEDOT

  • Päänäyttämö
    Itäinen Rantakatu 14

  • 15.2. – 28.12.2018

  • Noin 4 tuntia

  • Esityksessä on kaksi väliaikaa

  • 21 € – 47 €

  • Ikäsuositus yli 11-vuotiaille

OSTA LIPUT
JAA FACEBOOKISSA

TARU SORMUSTEN HERRASTA

J.R.R. Tolkien

Kaikkien aikojen suurin fantasiaseikkailu

Teatterikevään kirkkain tähti on kaikkien aikojen suurin fantasiaseikkailu, joka saa ensi-iltansa Päänäyttämöllämme 15.2. J. R. R. Tolkienin rakastettu Taru sormusten herrasta nähdään nyt suurempana, kuin koskaan aiemmin Suomen näyttämöillä. Teatteriversio sormussaagasta tuo hobitit, velhot, örkit, haltiat ja mustat aaveratsastajat elävänä aivan silmiesi eteen. Tempaudut mukaan vauhdikkaaseen seikkailuun, jonka määränpäänä on Sauronin tuomiovuori ja näkymättömäksi tekevän sormuksen tuhoaminen. Vain onnistuminen aikeessa voi pelastaa Keski-Maan kansat. Avainroolissa hyvän ja pahan välisessä taistelussa on pienistä pienin, hobitti Frodo Reppuli.

Luvassa on tarunhohtoa ja taikuutta Päänäyttämön täydeltä. Esityksen hurjia taistelukohtauksia ja stuntteja on harjoiteltu jo yli vuoden ajan, samoin taidokasta maskeerausta, puvustusta ja lavastusta on valmisteltu kauan. Helmikuussa jättituotannon kaikki palaset loksahtelevat yhteen ja kutsumme sinut mukaan hengästyttävän hienoon seikkailuun!

 Tästä esityksestä löydät myös Teatterikärpäsen puraisuja blogin sivun alta. 

Tekijät:

Teksti: JR. R. Tolkien
Dramatisointi: Sami Keski-Vähälä
Ohjaus: Mikko Kouki
Koreografi: Oula Kitti
Lavastus: Teemu Loikas
Pukusuunnittelu: Pirjo Liiri-Majava
Valosuunnittelu: Janne Teivainen
Videosuunnittelu: Sanna Malkavaara
Äänisuunnittelu: Iiro Laakso
Naamioinnin suunnittelu: Minna Pilvinen
Pyrosuunnittelu: Tero Aalto
Mainoskuva Otto-Ville Väätäinen ja Marita Koivisto
Esityskuvat Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri

Rooleissa:

Stefan Karlsson, Hannes Suominen, Anna Victoria Eriksson, Mika Kujala, Markus Järvenpää, Kirsi Tarvainen, Teemu Aromaa, Markus Riuttu, Miska Kaukonen, Markus Ilkka Uolevi, Antti Kyllönen, Olli Rahkonen, Jonas Saari, Petri Rajala, Kimmo Rasila, Jenni Kitti, Jaakko Hutchingss, Iiro Heikkilä, Pekka Laamanen, Jesse Liskola, Vilja Parkkinen ja Sakari Saikkonen.

Liput

Perusliput 42 €
Eläkeläiset 37 €
Opiskelijat 21 €
(Tyky-etu käy maksuvälineenä)

Esitykset

Ensi-ilta 15.2.2018 Turun kaupunginteatteri Päänäyttämö

Helmikuu

To 15.2.2018 Ensi-ilta
La 17.2.2018 klo 16
Ti 20.2.2018 klo 16
Ke 21.2.2018 klo 16

Maaliskuu

To 1.3.2018 klo 18
Pe 2.3.2018 klo 18
La 3.3.2018 klo 18
To 8.3.2018 klo 18
Pe 9.3.2018 klo 18
Pe 16.3.2018 klo 18
La 17.3.2018 klo 16
To 22.3.2018 klo 18
Pe 23.3.2018 klo 18
La 24.3.2018 klo 18

Esitykset

Huhtikuu

To 5.4.2018 klo 18
Pe 6.4.2018 klo 18
La 7.4.2018 klo 16
Ti 10.4.2018 klo 18
Ke 11.4.2018 klo 18
To 12.4.2018 klo 18
Pe 13.4.2018 klo 18
To 19.4.2018 klo 18
Pe 20.4.2018 klo 18
La 21.4.2018 klo 16
Pe 27.4.2018 klo 16
La 28.4.2018 klo 16

Toukokuu

La 5.5.2018 klo 16
Ti 8.5.2018 klo 18
Ke 9.5.2018 klo 18
Ti 15.5.2018 klo 18
Ke 16.5.2018 klo 18
To 17.5.2018 klo 18
Pe 18.5.2018 klo 18
La 19.5.2018 klo 16

Syyskuun esitykset

pe 21.9.2018 klo 18.00
la 22.9.2018 klo 16.00
ti 25.9.2018 klo 12.00
ke 26.9.2018 klo 18.00

Lokakuun esitykset

ke 3.10.2018 klo 18.00
to 4.10.2018 klo 18.00
pe 5.10.2018 klo 18.00
to 11.10.2018 klo 18.00
to 18.10.2018 klo 18.00
pe 19.10.2018 klo 18.00
la 20.10.2018 klo 16.00
ke 24.10.2018 klo 18.00
to 25.10.2018 klo 18.00

Marraskuun esitykset

pe 2.11.2018 klo 18.00
to 15.11.2018 klo 18.00
ti 20.11.2018 klo 18.00
ke 21.11.2018 klo 18.00
to 22.11.2018 klo 18.00
ma 26.11.2018 klo 18.00
ti 27.11.2018 klo 18.00
ke 28.11.2018 klo 18.00

Joulukuun esitykset

ti 4.12.2018 klo 18.00
pe 7.12.2018 klo 18.00
ma 10.12.2018 klo 18.00
ti 11.12.2018 klo 18.00
pe 14.12.2018 klo 18.00
la 15.12.2018 klo 16.00
ti 18.12.2018 klo 18.00
pe 28.12.2018 klo 16.00

Teatterikärpäsen puraisuja blogi

Taru Sormusten herrasta / Turun Kaupunginteatteri

 On syytä mainita tähän alkuun, etten ole mikään Tolkien-asiantuntija enkä ole koskaan lukenut riviäkään Taru Sormusten Herrasta -trilogiasta kirjan muodossa (tarkoitus on kyllä ollut, mutta vielä ei ole ollut sen aika). Omat kokemukseni rajoittuvat Peter Jacksonin ohjaamiin elokuviin, Lontoossa vuonna 2007 näkemääni LOTR-musikaaliin (josta en muista muuta kuin Klonkun ja väliajalla yleisön joukkoon soluttautuneet karmaisevat örkit pelottelemassa katsojia, ja jäihän muistoksi käsiohjelma ja jääkaappimagneetti), muutamia vuosia sitten Hämeenlinnan Teatterissa nähtyyn sangen pienimuotoiseen mutta yllättävän onnistuneeseen vappuspesiaaliin (mukana oli hahmoja ja Toni Edelmannin lauluja, jotka oli tehty Ryhmäteatterin Suomenlinnan kesäversiota varten 80-luvun puolivälissä). Niin, ja koskapa en ole pituudella pilattu, oma elämäni on koostunut erinäisistä hobittihetkistä etenkin pitkien kanssaihmisten seurassa.

 Että tältä pohjalta. Olin vähän vahingossakin jättänyt kalenteriini parin viikon totaalisen teatterireissupaussin, halusin kaiketi viritellä kunnon kierrokset ja ennakkokutinat ennen kovasti odotettua esitystä ja ilmassa oli pientä ylilatautumista havaittavissa. ”Ai ettäääää!” ja kämmenien yhteenhierontaa olin harrastanut kotosalla päiväkausia ennen reissua siihen malliin, että isäntää jo vähän kyllästytti touhuni. Jouduin vielä lähtemään matkaan suoraan töistä lauantaina, ja sattui vielä hassu tapaus siinä aamupäivällä. Olen töissä kaupassa ja kuski saapui kuorman kanssa. Yksi kärry oli hänen tiellään varaston käytävällä ja kaveri tuumasi kovaan ääneen, jotta ”Vai että kärrynmokoma meinaat, että YOU SHALL NOT PASS!” Naurultani toivuttuani kerroin, mihin olen työvuoron jälkeen matkalla ja siitähän se juttu sitten lähti lentoon. Jäin muina hobitteina taistelemaan makkara-armeijaa vastaan ja tummapartainen Gandalf poistui paikalta (palatakseen sitten jossain kääntessä uudestaan).

Tomppa ja hobitit

Turussa olimme sen verran hyvissä ajoin, että ehdimme rauhassa nautiskelemaan yleisölämpiössä hienot ja maukkaat Sormus-leivokset sekä hankkimaan ala-aulassa myynnissä olevat t-paidat ja kangaskassit, joista jälkimmäisiä on kotona nurkat täynnä mutta hei, ei yhtään Taru Sormusten Herrasta -kassia! ”Ai että!” ja ”Ihan kohta mennään!” kävi mielessä kymmeniä kertoja, onnistuin jotenkuten hillitsemään itseni – katselin kylläkin minuutin välein kelloa ja täytyy sanoa, että melkoista sisäistä teputusta oli se odottaminen! Tuli vahva tunne siitä, miltä lapsista tuntuu odottaa joulupukkia tasan tiettyyn kellonaikaan. Esirippu pysyi tiiviisti alhaalla ja jouduin fiilistelemään valtavaa sormuksen puolikaarta näyttämön ympärillä (ja takanani istuvan mainion jätkäporukan levotonta murrepitoista pulinaa tulevasta mahdollisesta spektaakkelista).

 Ja sitten se taas tapahtui! Valot salissa himmentyivät, esirippu nousi hitaasti, musiikki alkoi virittää tunnelmaan … ja suunnaton aaltomainen hyvänolontunne lähti hiipimään varpaista ylös ja pala nousi kurkkuun. Tässä sitä taas mennään, ilmassa on taikaa. Tuo tunne onneksi nappaa kiinni säännöllisin väliajoin vieläkin, ja voi kuulkaa se on parasta! Ajantaju katosi täysin (ja ympäröivä maailma), ja esitys nappasi otteeseensa heti alkusekunneista lähtien. Kaikki oli tässä ja nyt. Jotain tämän esityksen vaikuttavuudesta kertoo sekin, että muutamaan otteeseen minua itketti aivan älyttömän paljon kun tajusin, etten tule varmaan ikinä näkemään enää mitään näin hienoa ja vaikka tulisin uudestaankin katsomaan, sama tunne ei tule enää koskaan toistumaan. Ainutlaatuinen kokemus.

Valtaisaa eeposta on lyhennetty ja tiivistetty roimalla kädellä, tosifanit jäänevät kaipaamaan tiettyjä kohtauksia, paikkoja ja henkilöitä. Kaltaiselleni noviisille tämä versio toimi kuitenkin erinomaisesti ja tulipa tutuksi muutama uusikin hahmo, kuten mainio Tom Bombadil (Olli Rahkonen, Bombadilin Tomppa on muuten hauska lausua useaan kertaan ääneen, kokeilkaapas!), joka ei sormuksesta välittänyt tuon taivaallista, vaikka sai sen hypisteltäväkseen.

Frodo ja Sormus

Örkkejä nahistelemassa keskenään

Jaa itse tarinasta jotain? Tässä mahdollisimman lyhyt versio : hobitti Frodo (Stefan Karlsson) saa tärkeän mutta erittäin vaarallisen tehtävän viedä Valtasormus tuhottavaksi takaisin Tuomiovuorelle. Sormuksen voima on mahtava, ja vastuullinen tehtävä kera sormuksen vetovoiman meinaa nujertaa piskuisen ystävämme täysin. Väärissä käsissä koko maailma on tuhon oma, ja Sormusta havittelee myös pahisten pahis Sauron sekä perässä hiippaileva olminkaltainen otusriepu Klonkku (MiskaKaukonen), jolla sormus eli Aarre oli aiemmin hallussaan. Frodolla on mukana matkassaan hobitit Sam (Hannes Suominen), Merri (Teemu Aromaa) ja Pippin (Markus Riuttu) sekä velho Gandalf (Mika Kujala), kääpiö Gimli (Antti Kyllönen), haltia Legolas (Olli Rahkonen) ja ihmiset Aragorn (Markus Järvenpää) ja Boromir (Markus Ilkka Uolevi). Kuten kunnon seikkailuissa, tässäkin porukka jakaantuu kahtia ja matkalla Mordoriin (”ei sinne niin vaan mennä!”) kohdataan monenmoista vipeltäjää kuten vuorenpeikkoja, lammen ölliäisiä, örkkejä, enttejä, jättikokoinen hämähäkki, haltioita, Mustia Ratsastajia…

 Olen monesti sanonut, että olen pääsääntöisesti pienten produktioiden ja näyttämöiden ystävä. Mitä vähemmän porukkaa ja mitä pelkistetympi lavastus, sen parempi. Loistava teksti ja hyvät näyttelijät, se riittää. No, poikkeuksiakin tietysti on ja tässä sitten astuttiin ns. nextille levelille. Kuten sanottu, en tule taatusti koskaan näkemään mitään näin upeaa lavasteiden käyttöä ja näyttämötekniikkaa pyroineen kaikkineen, joten hattu päästä ja kumarruksia ja aaltoja niille joille kunnia kuuluu. Takana on valtava työ ja me onnelliset saamme nyt nauttia tämän työn hedelmistä. Ihan ansaitusti näyttämömiehet saapuvat loppukumarruksiin ensimmäisenä, hommaa nimittäin piisaa sillä kohtaukset vaihtuvat aika tiiviiseen tahtiin ja maisemat vaihtuvat lennossa.

 Istuimme yhdeksännellä rivillä ja hienosti näki kokonaisuuden sieltä. Jäi harmittamaan, että taidokkaat yksityiskohdat vaatteissa ja lavastuksessa (enhän edes nähnyt sitä, että Bilbon seinällä oli potretti Tolkienista!) sekä etenkin maskeerauksessa jäivät hiukan hämärän peittoon. Örkkejä olisin mielelläni katsellut tarkemmalla silmällä silläkin uhalla, että yöunet menisivät sen siliän tien. No, tämä asia tuli korjattua siten, että ostin toukokuulle lipun keskelle kakkosriviä, vaikka vaarana vähän on kulmakarvojen kärventyminen tietyssä kohtauksessa, mutta otan sen riskin. Kerran täällä vaan eletään.

Entit saapuvat!

Painajaismatskua Mustasta Ratsastajasta

 Lapsenkaltaisella riemulla ja hymy korvissa katselin entti Puuparran (äänenä Heikki Nousiainen) ja lajitovereiden jylhää lipumista pitkin näyttämöä. Hihii! Särkänniemessä ehdoton ”suosikkini” on kulttimainetta nauttiva Puhuva Puu, ja tässä se vasta olikin! Silmät muljusivat ja parta väpätti, kun Puuparta tarinoi viisaita ja tuosta noin myöhemmin heilautti ohimennen muutaman örkin huis helkkariin oksanheilautuksella.

 Toiseen ääripäähän ajauduin sitten Mustien Ratsastajien kanssa… Kuulemma viiteen otteeseen tartuin vieruskaveria kädestä kiinni ja sydän hakkasi kovaa, kun kaameat Ratsastajat etsivät heinikossa piileskeleviä hobitteja. Meinasin huutaa ääneen! Takuuvarmaa painajaismateriaalia, eikä asiaa helpottanut yhtään se, että paluumatkalla jossain ennen Forssaa (yllätys…) oli pimeää kuin Mordorissa ja vaivihkaa pellolta iski kimppuun melkoinen usva. Melkein jo kuulin kaukaa hirnahduksia… hui sentään! Onneksi nämä hobitit eivät taittaneet tietään jalan. Pari kirosanaa lipsahti ilmoille esityksen aikana myös siinä vaiheessa, kun valtava hämähäkinseitti ilmestyi tuosta noin ja joku jättikokoinen mötikkähän siellä taustalla on lähestymässä saalistaan.

Kontu-meininkiä alussa

Sauronin suu

 Selvähän se, että hobittiporukan kanssa tunsin valtaisaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sielujen sympatiaa! Frodo ja Sam seikkailevat toisaalla, ja itse olisin mieluusti lähtenyt Merrin ja Pippinin matkaan. Veikeä kaksikko, koko ajan oli mielessä se, miten tärkeää reissussa on hyvät eväät ja riittävät paussit ja lystinpito. Kannatan! Parhaat sutkautukset kuuluivat hobittien suusta ja saivat yleisössä aikaan hihittelyä ansaitusti. Pieni huumori tekee terää.

 Tähän voisin hehkuttaa hiukan ihan jokaista hahmoa ja mainita erikseen nimeltä kaikki, mutta tilaa säästääkseni jätän sen väliin. Ison vaikutuksen minuun teki etenkin Markus Ilkka Uolevi sekä Boromirin että Sauronin suun rooleissa, Boromirin kohtalo aukesi ensimmäistä kertaa kunnolla ja olihan hän nyt varsin salskea ja ryhdikäs ilmestys muutenkin! Näyttämön etureunaan tullessaan myös pelottava, kun sormus alkoi vetää puoleensa. Sauronin suu taas vetäisi eräänkin vampyyrikreivin, goottirokkarin ja Wolandin yhdistelmän suuntaan, varsin hämäävää oli korostetun kohtelias puhe yhdistettynä hyytävään kylmäävään ulkonäköön.

 Vaan yksi on ylitse muiden… nimittäin Miska Kaukonen Klonkun/Sméagolin roolissa. Miten sama hahmo herättääkin niin monenlaisia tunteita! Sääliä, inhoa, myötätuntoa, surua, jopa äidillisiä tunteita ja välillä huvittaakin. Miska pistää koko kroppansa likoon ja tekee sangen kokonaisvaltaisen suorituksen varjoissa hiiviskelevänä riepuna. Sydämeni oli pakahtua, kun Klonkku tempoili köydessä ja huusi tuskissaan sitä, että sattuu. Harvoin tämänkaltainen niljakas hahmo nostattaa muuta kuin puistatusta, mutta nyt ei voi muuta kuin ihailla ja ihmetellä. Napakymppi!

Klonkku

Kerran vielä, Puuparta!

 Oli tarina tuttu tahi ei, Turkuun kannattaa ihan ehdottomasti suunnata. Keväälle on enää arki-iltojen hajapaikkoja jäljellä, mutta esitykset jatkuvat syksyllä ja liput tulevat maaliskuussa myyntiin. Suosittelen lämmöllä! Ja lämmöllä suosittelen etenkin eturivin väelle kevyttä vaatetusta, saattaa tulla etenkin loppupuolella kuumat paikat…

Esityskuvat (c) Otto-Ville Väätäinen

(Näin esityksen kutsuvieraslipulla, suurkiitos Turun Kaupunginteatteri!)

Talle / Teatterikärpänen 19.2.2018


Turun Kaupunginteatteri | Logomo-teatteri: Köydenpunojankatu 14, 20100 Turku | Domino-teatteri: Humalistonkatu 7, 20100 Turku | Lippukassa Hallin Lippis: Turun Kauppahalli, Eerikinkatu 16, 20100 Turku | Toimisto: Läntinen Rantakatu 15, 20100 Turku | Myyntipalvelu: 02 262 0030 | Puhelinvaihde: 02 262 0000 | teatteri.turku.fi