Poikani joka katosi

Heta Haanperä

”Äiti täällä, mikset vastaa?”

”Lapsi. Se tieto, että meille syntyy lapsi, oli elämän suurin odotus, joka tiheni kuukausien laskemisesta päivien kautta minuuttien ja syntymähetken sekuntien tarkkuuteen.  Oma lapsi tuo elämään ajan. Ensiaskeleet muuttuvat ajan askeleiksi. Odotuksia kohti seuraavaa kasvamisen etappia, juhlaa, rautahammasta, kesälomaa. Sitten eräänä päivänä matka tulevaisuuteen vaan pysähtyi. Mietin loputtomassa kehässä, mikä oli se hetki, joka ajoi lapseni päihteiden – no sanotaan suoraan – huumeiden käyttäjäksi.” 

Poika joka katosi on esitys perheen häpeästä, syyllisyydestä, pelosta, huolesta, hädästä ja siitä toivosta, johon takertuu silloin, kun lapsi katoaa ja tilalle astuu huppupäinen hahmo, jota vastaantulijat väistävät. 

Esityksen lähtökohtana on Mirjam Sumun koskettava sarjakuva Kuinka poikani katosi. Aihe on myös paikallisesti merkittävä ja kumpuaa vahvasti Oulun jatkuvasti synkkenevästä huumetilanteesta. Esitys on hakenut materiaalia Oulun eri perheiden tukiryhmistä, sekä viranomaisilta.