Paperineilikka

Punaiset korkokengät tanssittavat muistoihin.

”Joskus on ihan hyvä, ettei kaikkea muistakaan.
Tai jos muistaakin, niin onneksi muistaa väärin.”

Hillevi Kuusinen löytyy harhailemasta rautatieasemalta pumpulimekossa keskellä ydintalvea. Matka Pentin kanssa maalle katkeaa poliisikuulusteluun. Vanhainkodin huoneesta käsin Hillevi matkaa muistoihinsa, niin todellisiin kuin keksittyihinkin. Leningrad ja vanhainkoti työntekijöineen, Pentti ja pappi sekoittuvat nykyhetken ja muistojen iloiseksi sekamelskaksi. Muistamattomuudessa on se ilo, että kaiken voi muistaa kuin eilisen ja elää uudestaan, mutta ehkä hiukan paremmin.

Esitys käsittelee rakkautta, vanhenemista, yksinäisyyttä, kosketuksen ja kauneuden kaipuuta mutkattoman lempeästi ja hauskasti. Päähenkilö Hillevi ihmettelee maailmanmenoa ja taivaspaikkojen jakoa tunnistettavasti ja koskettavasti.