Pakolaiset

Draama – Tampereen Teatteri – Tampere

ESITYKSEN TIEDOT

  • Päänäyttämö
    Keskustori 2

  • 17.1. – 8.5.2019

  • Noin 2 h 15 min (sis. väliajan)

  • 14 € – 39 €

OSTA LIPUT
JAA FACEBOOKISSA

Pakolaiset

Kertomus hämäläisten talonpoikien vaelluksesta vieraalle maalle

Pakolaiset perustuu Johannes Linnankosken romaaniin ja käsittelee armon ja anteeksiannon testamenttia. Mikko Roihan dramatisoima ja ohjaama esitys on kevään 2019 ehdoton tapaus.

Leskimies Uutela (Heikki Kinnunen) nai Keskitalon (Esko Roine) tyttären tietämättä, millaista salaisuutta morsian kantaa.

Pakolaiset on kertomus hämäläisistä talonpojista, jotka pakenevat vanhuutensa kynnyksellä Savoon. Veisuun, tanssin ja kipeän kuvan esitys sulkee sisäänsä niin suomalaisten useat heimot kuin talonpojan päättymättömän matkanteonkin.

Kantaesitys.

 Tästä esityksestä löydät myös Teatterikärpäsen puraisuja blogin sivun alta. 

Tekijät

Perustuu Johannes Linnankosken romaaniin
Dramatisointi, ohjaus ja lavastussuunnittelu Mikko Roiha
Videosuunnittelu, graafinen suunnittelu ja valokuvat Moe Mustafa
Pukusuunnittelu Heli Roininen
Musiikki Pekko Käppi
Koreografia Riikka Puumalainen
Valosuunnittelu Raimo Salmi
Äänisuunnittelu Hannu Hauta-aho

Kuva Moe Mustafa

Rooleissa

Heikki Kinnunen (Juha Uutela, talonpoika)
Eeva Hakulinen (Maija, Uutelan edesmennyt vaimo)
Esko Roine (Keskitalo, talonpoika)
Ritva Jalonen (Keskitalon emäntä)
Riikka Puumalainen (Manta Keskitalo, tytär)
Martti Manninen (Vihtori Keskitalo, poika)
Antti Tiensuu (Kalle Keskitalo, poika)
Pia Piltz (Hanna Keskitalo, tytär)
Elisa Piispanen (Rimpiläinen)
Pekko Käppi (Vastaantulija)

LIPUT

Peruslippu: 24–44 €
Eläkeläislippu: 22–42 €
Opiskelija/lapsi/varusmies: 14–20 €

HUHTIKUU

ke 24.4.2019 klo 19.00

TOUKOKUU

la 4.5.2019 klo 14.30
la 4.5.2019 klo 19.00
ke 8.5.2019 klo 19.00

Teatterikärpäsen puraisuja blogi

Pakolaiset / Tampereen Teatteri

 Sen pitemmittä puheitta mennään suoraan asiaan tällä kertaa. Vähän varttuneempi hämäläinen talonpoika, leskimies Uutela (Heikki Kinnunen vahvassa vedossa) saa vaimokseen Keskitalon kovin vakavailmeisen ja vaiteliaan Manta-tyttären (Riikka Puumalainen). Isäntä-Keskitalon (Esko Roine) mielestä tuli tehtyä hyvät naimakaupat ja kaiken pitäisi olla paremmin kuin hyvin, mutta toisin käy. Manta onkin raskaana toiselle miehelle ja voi sitä häpeän määrää. Välttyäkseen ikäviltä puheilta ja maineen täydelliseltä menetykseltä niin Keskitalo kuin Uutelakin perheineen muuttavat kauas Savoon, jossa elon voisi aloittaa puhtaalta pöydältä vailla menneisyyden taakkaa.

 Aika jännästi tulin ”huijatuksi” heti alkuunsa. Näyttämöllä tyhjiä tuoleja ja hyvin minimalistista muutenkin. Jotenkin sitä mielessään ajattelee, että ”ahaa tämmöinen pienimuotoinen toteutus ja lavakin tavallista suppeammassa käytössä”, vaan kohta jo heitetäänkin aivoissa kuperkeikkaa ja takaseinä siirretään käsivoimin kauemmas, aivan kuten porukkakin siirtyy paikasta toiseen uusiin maisemiin. Kiehtovaa ja yllättävää. Ihan sitä terästäytyy ja suhtautuu tulevaan täysin eri fiiliksissä, kun tyylilajikin on jotain muuta mitä on kenties odottanut. No, Mikko Roihalta en mitään ihan perinteistä tosin odottanutkaan.

Heikki Kinnunen ja Riikka Puumalainen

Pekko Käppi ja Riikka Puumalainen

 Väliajalle mentäessä olin seuralaiseni kanssa silmät ymmyrkäisenä täysin ”tiloissa”. Mikä vimma, ryhdikkyys, hengästyttävää ja kaunista tanssin liikekieltä, nuorten vauhtia ja vastapainoksi vanhempien rauhallisuutta (vaikka sisällä kuohuu ja kiehuu taatusti), mustavalkoisuutta – ja kaiken keskellä Pekko Käpin jouhikko, jonka ääni tuntui resonoivan kehossani sisuksia myöten. Jotenkin meni kylmät väreet koko ajan jouhikon soidessa ja pulssi tuntui kiihtyvän. Oltiin jonkun mystisen voiman ja alkukantaisuuden äärellä. Vertasimme myös näkemäämme Sielun Veljien keikkaan – hurmoshenkistä menoa kiihtyvässä rytmissä. Hieno kokemus. Valtava vaikutus Riikka Puumalaisen tanssilla – kaikki tunteet ja puhumattomat sanat yritetään ravistella kehosta irti tanssin keinoin. Huikeaa seurattavaa!

 Kyyneleet nosti silmiin ja palan kurkkuuni kohtaus, jossa jouluksi saadaan luettavaksi nippu Hämeen Sanomia ja aluksi kotokulmien uutisten luku on yhtä juhlaa, mutta hiljalleen nousee haikeus ja suunnaton kaipuu takaisin juurilleen pintaan. Lehtiä putoilee lisää suoraan syliin, jokainen kieppuu ilmassa omalla tavallaan. Kuin elämä ja ihminen itse. Tuli vahvasti mieleeni oma kokemukseni vuosien takaa, kun muutin pariksi vuodeksi Vaasaan ja vanhempani tilasivat minulle Hämeen Sanomat sinne, jotta olisin perillä etelän tapahtumista. Tsehovin Kolme sisarta haikailevat jatkuvasti Moskovaan, tässä tapauksessa puheissa kaikuu Häme (niin tässä näytelmässä kuin minulla Vaasassakin). Paikalliset tuntuvat täysin vierailta, vähän pelottavilta ja puhuvat oudosti, sielu on jatkuvasti vereslihalla ja ulkopuolisuuden tunne valtaa mielen. Kotini ei ole täällä, pakko päästä pois. Juurten voima vetää takaisin.

 Tässä oli jotenkin yhdessätekemisen meininki huipussaan ja ”vanhat mestarit” lavalla sulassa sovussa nuorempien kanssa, täydentämässä toisiaan. Mustavalkoisuus toistui niin puvuissa kuin videoissakin, kuin olisi katsellut välillä vanhaa kotimaista elokuvaa eikä sinne päinkään silti. Joka tapauksessa täysin erilaista teatteria mihin olen Tampereen Teatterissa tottunut!

 Erityiskiitokset haluan antaa Pekko Käpille ja Riikka Puumalaiselle. Juuri ennen väliaikaa nähty ja koettu kohtaus ei varmasti unohdu koskaan. Täytyy myös myöntää, että en meinannut saada silmiäni irti hurmoshenkisesti tanssivasta Martti Mannisesta

Esityskuvat (c) Moe Mustafa

(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Tampereen Teatteri!)

Talle / Teatterikärpänen 21.1.2019


Tampereen Teatteri | Keskustori 2, 33100 Tampere, p. 010 346 2111 | tampereenteatteri.fi

Liput | Kulttuurimyymälä Aplodi puh. 010 346 2500, avoinna ma – la klo 10 – 18 | Yritys- ja Ryhmämyynti puh. 010 346 2400, myyntipalvelu@tampereenteatteri.fi, avoinna ma-pe klo 9 – 16 | Lippupiste p. 0600 900 900 (2€/alk.min+mpm/pvm)