Notre Damen kellonsoittaja

Musikaali – Tampereen Teatteri – Tampere

ESITYKSEN TIEDOT

  • Päänäyttämö
    Keskustori 2

  • 10.9. – 31.12.2019
    3.1. – 2.5.2019

  • Arvio 2 h 30 min (sis. väliajan)

  • 36 € – 85 €

  • Ikäsuositus yli 12-vuotiaille

OSTA LIPUT
JAA FACEBOOKISSA

Notre Damen kellonsoittaja

Notre Damen kellonsoittaja jatkaa Tampereen Teatterin upeiden musikaalituotantojen sarjaa. Musikaali saa Suomen kantaesityksen 13. ja 14. syyskuuta 2019 päänäyttämöllä.

Notre Damen kellonsoittaja perustuu Disneyn animaatioelokuvaan ja Victor Hugon samannimiseen romaaniin. Musikaali kertoo rohkeudesta ja sorrosta, vihasta ja rakkaudesta – taistelusta paremman maailman puolesta. Sen jännittävät ja mukaansatempaavat tapahtumat sijoittuvat 1400-luvun lopun Pariisiin.

Kellonsoittaja Quasimodo on hyväsydäminen mutta epämuodostunut hylkiö. Kyttyräselkäisenä hän on elänyt koko ikänsä Notre Damen katedraalin suojissa, sieltä koskaan poistumatta. Yksi päivä muuttaa Quasimodon, hänen isäntänsä arkkidiakoni Claude Frollon, oikeudentuntoisen mustalaistyttö Esmeraldan ja urhoollisen kapteeni Phoebusin elämät ikiajoiksi.

Musikaalin on luonut Oscar-palkittu kaksikko, Alan Menken (mm. Aladdin, Pieni merenneito, Kaunotar ja hirviö) ja Stephen Schwartz (mm. Egyptin prinssi, Pocahontas) sekä Peter Parnell. Lumoava musiikki perustuu Disney-elokuvan musiikkiin sekä musikaalia varten sävellettyyn musiikkiin. Suomennoksesta vastaa Mikko Koivusalo.

 Tästä esityksestä löydät myös Teatterikärpäsen puraisuja blogin sivun alta. 

Tekijät

Perustuu Victor Hugon romaaniin ja Disney-elokuvan lauluihin
Esitetään Music Theatre International Europen luvalla

Musiikki Alan Menken
Laulujen sanat Stephen Schwartz
Käsikirjoitus Peter Parnell
Suomennos Mikko Koivusalo

Ohjaus Georg Malvius
Musiikin johto Martin Segerstråle
Lavastussuunnittelu Marjatta Kuivasto
Pukusuunnittelu Ellen Cairns
Koreografia Adrienne Åbjörn
Valosuunnittelu Raimo Salmi
Äänisuunnittelu Ivan Bavard ja Jaakko Virmavirta, avustava suunnittelu Jan-Mikael Träskelin

Mainoskuva Tampereen Teatteri
Henkilökuvat Harri Hinkka / Tampereen Teatteri

Rooleissa

Petrus Kähkönen (Quasimodo)
Josefin Silén (Esmeralda)
Ilkka Hämäläinen (Claude Frollo)
Lari Halme (Phoebus)
Antti Lang (Clopin)
Risto Korhonen (Kertoja / Kuningas Louis)
Ville Mäkinen (Jehan)
Pia Piltz (Florica)
Arttu Ratinen (Fredrik / Isä Dupin)
Helena Rängman (Kivipatsas 1)
Anna-Maija Jalkanen (Kivipatsas 2)
Pyry Smolander (Kivipatsas 3)
Matti Hakulinen (Kivipatsas 4)
Petteri Loukio (St. Aphrodisius)
Elisa Piispanen (Madame)
Ilona Chevakova
Elina Rintala
Panu Kangas
Filip Rosengren
Jukka Wennström
Osku Ärilä
Aki Haikonen
Raisa Kekarainen
Kamarikuori Tampere Cappella
Suomen Teatteriopiston opiskelijoita

LIPUT

Peruslippu: 46-85 €
Eläkeläislippu: 44-83 €
Opiskelija/lapsi/varusmies: 36-75 €

HUOM!

Tarkistathan reaaliaikaisen esitystilanteen osta liput -linkistä. Päivitämme esityslistaa manuaalisesti ja, jotkin peruutukset / lisänäytökset eivät ehdi sivustomme esitysaikatauluihin.

LOKAKUU

ke 2.10.2019 klo 19.00
to 3.10.2019 klo 14.30
to 3.10.2019 klo 19.00
pe 4.10.2019 klo 19.00
la 5.10.2019 klo 14.30
la 5.10.2019 klo 19.00
ke 9.10.2019 klo 19.00
to 10.10.2019 klo 19.00
pe 11.10.2019 klo 19.00
la 12.10.2019 klo 14.30
la 12.10.2019 klo 19.00
ke 16.10.2019 klo 19.00
to 17.10.2019 klo 14.30
pe 18.10.2019 klo 19.00
la 19.10.2019 klo 14.30
la 19.10.2019 klo 19.00
ke 23.10.2019 klo 19.00
to 24.10.2019 klo 19.00
pe 25.10.2019 klo 19.00
la 26.10.2019 klo 14.30
la 26.10.2019 klo 19.00
ke 30.10.2019 klo 19.00
to 31.10.2019 klo 14.30
to 31.10.2019 klo 19.00

MARRASKUU

pe 1.11.2019 klo 19.00
ke 6.11.2019 klo 19.00
to 7.11.2019 klo 19.00
pe 8.11.2019 klo 19.00
la 9.11.2019 klo 19.00
ke 13.11.2019 klo 19.00
to 14.11.2019 klo 19.00
pe 15.11.2019 klo 19.00
la 16.11.2019 klo 19.00
ke 20.11.2019 klo 19.00
to 21.11.2019 klo 19.00
pe 22.11.2019 klo 19.00
la 23.11.2019 klo 19.00
ke 27.11.2019 klo 19.00
to 28.11.2019 klo 19.00
pe 29.11.2019 klo 19.00
la 30.11.2019 klo 14.30

JOULUKUU

ma 30.12.2019 klo 19.00
ti 31.12.2019 klo 14.30
ti 31.12.2019 klo 19.00

TAMMIKUU

pe 3.1.2020 klo 19.00
la 4.1.2020 klo 14.30
la 4.1.2020 klo 19.00
to 9.1.2020 klo 19.00
pe 10.1.2020 klo 19.00
la 11.1.2020 klo 14.30
la 11.1.2020 klo 19.00
to 16.1.2020 klo 14.30
pe 17.1.2020 klo 19.00
la 18.1.2019 klo 14.30
la 18.1.2020 klo 19.00
ke 22.1.2020 klo 14.30
pe 24.1.2020 klo 19.00
la 25.1.2020 klo 14.30
la 25.1.2020 klo 19.00
to 30.1.2020 klo 19.00
pe 31.1.2020 klo 19.00

HELMIKUU

la 2.1.2020 klo 14.30
la 1.2.2020 klo 19.00
to 6.2.2020 klo 14.30
pe 7.2.2020 klo 19.00
la 8.2.2020 klo 14.30
la 8.2.2020 klo 19.00
to 13.2.2020 klo 14.30
to 13.2.2020 klo 19.00
pe 14.2.2020 klo 19.00
la 15.2.2020 klo 14.30
la 15.2.2020 klo 19.00
ke 19.2.2020 klo 19.00
pe 21.2.2020 klo 19.00
la 22.2.2020 klo 14.30
la 22.2.2020 klo 19.00

MAALISKUU

to 5.3.2020 klo 14.30
pe 6.3.2020 klo 19.00
la 7.3.2020 klo 14.30
la 7.3.2020 klo 19.00
to 12.3.2020 klo 19.00
pe 13.3.2020 klo 19.00
la 14.3.2020 klo 14.30
la 14.3.2020 klo 19.00
to 19.3.2020 klo 19.00
pe 20.3.2020 klo 19.00
la 21.3.2020 klo 14.30
la 21.3.2020 klo 19.00
to 26.3.2020 klo 19.00
pe 27.3.2020 klo 19.00
la 28.3.2020 klo 14.30
la 28.3.2020 klo 19.00

HUHTIKUU

ke 1.4.2020 klo 19.00
to 2.4.2020 klo 19.00
pe 3.4.2020 klo 19.00
la 4.4.2020 klo 14.30
la 4.4.2020 klo 19.00
to 16.4.2020 klo 14.30
pe 17.4.2020 klo 19.00
la 18.4.2020 klo 14.30
la 18.4.2020 klo 19.00
ke 22.4.2020 klo 14.30
to 23.4.2020 klo 19.00
pe 24.4.2020 klo 19.00
la 25.4.2020 klo 14.30
la 25.4.2020 klo 19.00
ke 29.4.2020 klo 14.30
ke 29.4.2020 klo 19.00
to 30.4.2020 klo 19.00

TOUKOKUU

la 2.5.2020 klo 14.30
la 2.5.2020 klo 19.00

Teatterikärpäsen puraisuja blogi

Notre Damen kellonsoittaja / Tampereen Teatteri

 Minulle on parin viime viikon aikana muodostunut erikoinen tapa – olen useamman ensi-illan jälkihuumassa kirjoittanut aivot jumissa ja sormenpäät sauhuten näitä blogijuttuja keskellä yötä. On ollut sisäinen pakko kirjoittaa HETI, ei ole yksinkertaisesti uni tullut silmään eikä saa mielenrauhaa ennen kuin teksti on valmis (oli lopputulos sitten millainen tahansa). Notre Damen kellonsoittajan ensimmäisestä ensi-illasta kotiin ajellessamme olin hiljaa lähes koko matkan, ihailin silloin tällöin ääneen pilvien takaa kurkistelevaa täysikuuta. Olin jonkinsorttisessa sisäisen rauhan, liikutuksen ja hyvän mielen yhdistelmän vallassa – sellainen välillä iskee vaikuttavan teatteriesityksen jälkeen. Ei ole kiire mihinkään, mieli on levollinen ja myös jotenkin erikoisen haikea. Taas tuli koettua jotain sellaista, jonka tulisin muistamaan pitkään. Menin hyvillä mielin aika nopeasti nukkumaan – toki alitajuntani näemmä jylläsi teoksen parissa pitkin yötä ja muistan unessa olleeni yksi puhuvista gargoileista eli kivipatsaista…

 Omassa somekuplassani olen seuraillut mielenkiinnolla jo kauan ”kellonsoittajahommien” aiheuttamaa monenlaista huumaa ja vahvaa ennakkopöhinää, ja tätä kaikkea on ollut hauska seurata vailla minkäänsortin paineita tai tietynlaisia odotuksia, sillä minulla ei ollut mitään tietoa musikaalista eikä musiikista. Disneyn piirretyn olen toki nähnyt joskus, mutta siitä on aikaa todella kauan eikä siitä oikein tainnut jäädä mieleeni muuta kuin ne hassunhauskat kivipatsaat ja se, että ystäväni sai äidiltään tuliaisena VHS-kasetin, jossa piirretty oli vain ja ainoastaan eestiksi dubattuna. Jes. Siksi avoimin, uteliain mielin katsomaan ja katsomoon.

Quasimodo (Petrus Kähkönen)

Esmeralda (Josefin Silén)

Välittömästi esityksen alettua harmitti se, että valitsin permantopaikan parvekkeen sijaan. Nyt on nimittäin hulppeat näkymät varsinkin ylhäältä ja kokonaisvaltaisempi elämys muutenkin, teatterisali kun on täynnä toinen toistaan hienompia yksityiskohtia ja vielä kun kuoro laulaa komeasti korkealta ja kovaa parven sivuilla. Osa hienouksista jäi täysin pimentoon, mutta käytin mielikuvitustani ja kuvittelin loput. Hyvä merkki oli myös se, että ikisuosikkini Risto Korhonen saapui ensimmäisenä lavalle kertojan roolissa, ja alkuasetelmat tarjotaan erikoisesti nukketeatterin muodossa. Ei hassumpi idea.

 Olipa kerran kaksi veljestä, joista toinen karkotetaan kauas pois sattuneesta syystä. Sairauden runtelema veli kuolinvuoteellaan vannottaa toiselle veljelle, Frollolle, että tämä ottaisi suojatikseen pienen lapsensa. Käärön sisältä paljastuu ei-niin-suloinen pienokainen, mutta Frollo (Ilkka Hämäläinen) pitää lupauksensa ja ottaa lapsen kasvattipojakseen ja myöhemmin Notre Damen arkkidiakonina pitää poikaa katedraalin kellotapulissa turvassa pahalta maailmalta. Turvassa ja ”turvassa”, samallahan poika on kätevästi muiden ihmisten katseilta suojassa. Tässä vaiheessa Quasimodo (Petrus Kähkönen) astelee suoraselkäisenä, avoimin ja vilpittömin katsein näyttämön eteen, hetkessä kaikki on toisin ja meikäläistä viedään kovaa. Sydän menee sykkyrään ja tiedän sillä sekunnilla, että tulen rakastamaan tätä musikaalia, vaikka koen sen nyt ensimmäistä kertaa.

 Kaukana alhaalla vietetään narrien juhlaa ja Pariisin kadut ovat täynnä värikästä kansaa ja iloista menoa. Tummat kutrit ja pitkät helmat hulmuavat kiehtovan rytmin tahdissa ja tamburiinit soivat. Quasimodoa kiinnostelee tapahtuma myös, mutta Frollo määrää viimeisen sanan ja osoittaa oman asennevammansa – poika on ruma, rujo ja vammainen eikä saisi osakseen kuin ilkkumista, joten parempi pysytellä kellojen ja kivipatsaiden seassa vaan. Lisäksi Frollo jaksaa muistuttaa, että alhaalla ilakoivat ”mustalaiset ovat pohjasakkaa ja varastelevia rosvoja kaikki”. Sillä lailla. Kiristelen hampaitani. Varsinainen tollo tämä Frollo, mutta vielä pahempaa on luvassa… Kadulla liehakoi ja tanssii myös kuvankaunis romanineito Esmeralda (jumalaisen upeaääninen Josefin Silén, ja mikä löytö rooliin), mainiot showmiehen elkeet omaava Clopin (Antti Lang) ja iso joukko romanikansaa, ja kaiken keskellä tietysti jo kaikki sympatia-ja empatiapisteet kerännyt Quasimodo, hän kun ei malttanut tapulissa pysytellä vaan uteliaisuus voitti. Pölähtääpä paikalle myös omasta viehätysvoimastaan ja pitkien hiustensa tenhosta aluksi energiaa ammentava kapteeni Phoebus (aina vakuuttava Lari Halme) ja Frollokin, ja monensorttista hämminkiä on luvassa.

Phoebus (Lari Halme)

 Quasimodo ja Esmeralda, kaksi syystä jos toisesta syrjittyä sielua löytävät yhteisen sävelen ja lämpimän ystävyyden, ja sydämeni menee vielä enemmän sykkyrään. Vinkurassa kulkeva, pitkin seiniä ja katonrajassa Klonkun tavoin kiipeilemään tottunut ja epäselvästi solkkaava Quasimodo laulaa kuin enkeli ja hetken tuntuu siltä, että mikään ei ole mahdotonta. Mutta kun Phoebuskin on iskenyt silmänsä Esmeraldaan ja niin on myös niljakas Frollo, joka lemmentuskissaan rankaisee itseään puolipukeissaan hämmentyneen yleisön edessä… Hornan liekit nuolevat siihen malliin, että väliajalla on pakko mennä ulos asti haukkaamaan vähän raitista ilmaa.

 Onnellisissa lopuissa sankari saa kaunottaren ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tässä vaan ei ole onnellista loppua, sankari kyllä. On savupommeja, paljon liekkejä, jaloissa asti tuntuvaa jyrinää, paksujen kattoparrujen lentelyä, seksuaalista ahdistelua, pääkalloja, kahleita, suudelmia, puistatusta, pitkiä kaipaavia katseita.

Claude Frollo (Ilkka Hämäläinen)

Kivipatsas mietteissään (Helena Rängman)

On myös huikaisevan komeaa laulantaa yhdessä ja erikseen, kaunista musiikkia ja sen eri sävyt taitavasti esiin tuova orkesteri. On mainioita, taidokkaasti tehtyjä ja yllättäen esiinpyörähtäviä kivipatsaita (Helena Rängman, Anna-Maija Jalkanen/Elina Rintala, Pyry Smolander ja Matti Hakulinen), upeat lavasteet ja puvut, keinuhevosella muka vauhdikkaasti kirmaava kuningas (kas kas, Korhosen Ristohan se ja jotenkin tuli Musta kyy tästä mieleeni), sieluun asti soivia viuluja, liehuvia viittoja, ensemblen joukosta bongattuja Tampereen Teatterin taitavia vakiporukoita ja muista produktioista varsin tuttuja tyyppejä (Ville Mäkinen ja Panu Kangas etenkin)…

… ja aivan k-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-t-ö-m-ä-n sielukas, koskettava ja uskottava Petrus Kähkönen – mies, ääni ja karisma. Harvalla on sellainen ääni, että liikutun kyyneliin sen kauneudesta ja soinnista. Joskus jahkailen pitkäänkin, että nousisiko aplodeeraamaan seisaaltaan, nyt en miettinyt hetkeäkään. Teki mieli nousta ylös jokaisen soolon jälkeen!

Lopuksi myös tunnustus : vaikka monet teatterit ja katsomot ovat minulle tuttuja, minulla on Suomessa oikeastaan vain kaksi ehdotonta suosikkia. Toinen on Teatteri Jurkka, jossa näyttelijät ovat todella lähellä ja tunnelma aina intiimi. Toinen on Tampereen Teatteri ja etenkin päänäyttämö, joka on minulle juuri sopivan kokoinen. Ei liian suuri, ei liian pieni. Olen monesti nauttinut suurten näyttämöiden musikaaleista monessakin mielessä, mutta usein on jäänyt jälkimauksi se, että olen liian kaukana ja liian suuren joukon keskellä, liian isossa talossa. Tampereen Teatterissa on tunnelma toinen, tunnen olevan eniten ”omieni joukossa”, kotona ja keskellä (teatteri)historiaa. Jotain erityistä siellä on, ja se tunne ympäröi minut Notre Damen kellonsoittajan aikana ja etenkin loppukiitoksissa, kun pystyin katsomon puolivälistäkin näkemään näyttämöllä olevien silmät. Tärkeä yksityiskohta minulle.

Erikoiskiitokset kauniskantisesta ja informatiivisesta käsiohjelmasta (erityisesti Siiri Liitiä).

Esityskuvat (c) Heikki Järvinen

(Näin esityksen media kutsuvieraana, kiitos Tampereen Teatteri!)

Talle / Teatterikärpänen 15.9.2019


Tampereen Teatteri | Keskustori 2, 33100 Tampere, p. 010 346 2111 | tampereenteatteri.fi

Liput | Kulttuurimyymälä Aplodi puh. 010 346 2500, avoinna ma – la klo 10 – 18 | Yritys- ja Ryhmämyynti puh. 010 346 2400, myyntipalvelu@tampereenteatteri.fi, avoinna ma-pe klo 9 – 16 | Lippupiste p. 0600 900 900 (2€/alk.min+mpm/pvm)