Myydään 3H + K | Suomen Komediateatteri

MYYDÄÄN 3H + K

Tragikomedia – Suomen Komediateatteri – Helsinki

ESITYKSEN TIEDOT

  • Suomen Komediateatteri (tuotanto)
    Aleksanterinteatteri (esityspaikka)
    Albertinkatu 32

  • 10.11. – 10.12.2017

  • Noin 2 h

  • Esityksessä on väliaika

  • 31 € – 34 €

OSTA LIPUT
JAA FACEBOOKISSA

Myydään 3h+k

Kiti Kokkonen

Riemastuttava tragikomedia irti päästämisestä.

Nelikymppinen Ronja palaa miehensä Laurin kanssa kaupungista maalle lapsuudenkotiinsa. Siellä Ronja käy Laurin kanssa läpi parisuhdettaan, kohtaa äitinsä – ja lopulta itsensä. Mitä jos elämä ei ole mennytkään niinkuin piti?

Onko asioista helpompi puhua tuntemattomille? Avautua seksielämästä hammaslääkärille tai vauvahaaveista kiinteistövälittäjälle? Auttaako äidin elämänkokemus Ronjaa vai haittaako se? Mikä on Pytty Möntti Tötteli?

Ehkä avain onneen löytyy tantraseksistä, himourheilusta tai lapsista? Naapurin suurperheelliset Maarit ja Jorma tuntuvat perheidyllinsä kanssa vähän liian onnellisilta. Ehkä he voisivat antaa omastaan vähän muillekin?

Näytökset esitetään Aleksenterin teatterissa!

 Tästä esityksestä löydät myös Teatterikärpäsen puraisuja blogin sivun alta. 

Tekijät

Käsikirjoitus Kiti Kokkonen
Ohjaus Olka Horila
Tuotanto Suomen Komediateatteri
Kuva Matti Rajala / Suomen Komediateatteri

Rooleissa

Ella Pyhältö, Matti Ristinen, Titta Jokinen ja Kiti Kokkonen.

Liput

Liput 31 / 34 €

Esitykset Aleksanterin Teatterissa

Pe 10.11.2017 klo 19.00
Ti 28.11.2017 klo 19.00
Su 10.12.2017 klo 16.00

Teatterikärpäsen puraisuja blogi

Myydään 3h + k / Suomen komediateatteri / Aleksanterin teatteri

Pidin kovasti Aleksanterin teatterissa vuosi sitten näkemästäni Suomen Komediateatterin Uusioperh(s)e-nimisestä näytelmästä ja koskapa tässä oli lähestulkoon sama työryhmä, olihan sitä lähdettävä katsomaan. Ensi-illan vietin töissä, mutta onneksi minulle järkkääntyi paikka enskaria edeltäneestä ennakosta. Mukava paikka olikin, sillä vieressäni istui yllättävä ”tuttu” Lahden Kaupunginteatterista, ja saimme pienen teatteriaiheisen keskustelunkin aikaan ennen toisen puoliskon alkua.

Lauri ja Ronja

Äidin ja tyttären herkkä hetki

 Ronja (Ella Pyhältö) on miehensä Laurin (Matti Ristinen) kanssa tyhjentämässä vanhaa lapsuudenkotiaan tavaroista ja näemmä myös muistoista. Tarkoitus olisi pistää asunto myyntiin, mutta eipä se niin helppoa tunnu olevan. Ikkunasta näkyy naapurin tontille, ja siellä nuoruudenystävä Jorma lapsineen touhuaa. Ronjan mielen täyttää haikeus moista menoa katsellessa. Hänellä on ihana aviomies, mutta jotain puuttuu, jotta perhe tuntuisi kokonaiselta. Lapsettomuus tuntuu hiertävän suhdetta ikävällä tavalla, ja Ronja näkee kaikessa (jopa nuuskivissa koirissa) viitteitä siitä, että joskohan nyt olisi tärpännyt ja ns. ”nalli napsahtanut”. Lauri suree asiaa omalla tavallaan. Selkeästi pariskunnalla on vielä kipinää tallella, mutta hiipumaan päin hiljalleen ollaan. Vai ollaanko?

 Lapsuudenkoti ei olekaan niin tyhjä miltä aluksi näyttää ja pelkkiä muuttolaatikoita täynnä. Jostain paikalle tupsahtaa sopivalla hetkellä Ronjan herttainen äiti (Titta Jokinen), joka toisaalta jakelee auliisti omia mielipiteitään ja neuvojaan, ja toisaalta taas osaa rauhoittaa ja silittää hiuksista tavalla, jonka vain äidit osaavat. Kannattaako kuunnella äidin ohjeita ja minkälaisista asioista kannattaisi jo hiljalleen päästää irti? Siinäpä on Ronjalle ja itse kullekin pohdittavaa aika tavalla.

 Asuntokaupoissa tarvitaan tietenkin myös kiinteistövälittäjää ja koko näyttämö sähköistyy välittömästi energiapakkaus Maaritin (Kiti Kokkonen) saapuessa paikalle. Maaritin nauru ja tokaisut tarttuvat ja huvittavat, ehdotankin että synkkään kaamosaikaan pitäisi nautiskella vähintään yksi kitikokkonen päivässä ja johan piristyisi! Maarit paljastuu Ronjan rakkaaksi lapsuusaikojen ystäväksi ja vieläpä Jorman vaimoksi. Täydellinen idylli, jota Ronja ja Lauri eivät saa millään aikaan yrityksistä huolimatta.

Kiinteistövälittäjä olikin vanha tuttu!

 Tällä kertaa tunnistin itseni siitä, että täysin tuntemattomille on paljon helpompi puhua vaikeistakin asioista kuin sille, jonka kanssa nimenomaan pitäisi puhua ja keskustella asioista. Väliäkö sillä, että toisessa päässä lyödään luuri korvaan kesken sanatulvan. Helppoa on puhua, kun ei tarvitse katsoa toista silmiin. Helppoa on myös kuunnella sitä pään sisäistä ääntä, mutta onko se oma ääni vai jonkun toisen?

 Pidin kovasti siitä, että aika usein hymyilytti ja nauratti, ja sitten samaan hengenvetoon alkoikin mietityttämään, että milles tässä oikein nyt naureskellaan. Mitä minäkin sillä pakenen, että välillä moneen kertaan päivässä tartun imuriin ja olen siivoavinani?

Jos mielii katsomaan hyväntuulista, ajatuksia herättävää näytelmää, kannattaa suunnata Aleksanterin teatteriin ja tsekata tämä. Esityksiä on mahdollista nähdä myös muilla paikkakunnilla.

 Tajusin vasta tässä kirjoitellessani, että näin Matti Ristisen ensimmäistä kertaa livenä! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sano…

Esityskuvat (c) Matti Rajala

(Näin esityksen kutsuvieraan, kiitos Suomen Komediateatteri!)

Talle / Teatterikärpänen 2.2.2017


Suomen Komediateatteri | Toimisto Fredrikinkatu 40A, 00100 Helsinki | Puh: 010 821 2701 | teatteri@suomenkomediateatteri.fi | Suomenkomediateatteri.fi

Suomen Komediateatterin esityspaikat | Aleksanterin Teatteri, Pääsisäänkäynti, Albertinkatu 32 | Peacock-teatteri Linnanmäki, Tivolikuja 1, 00510 Helsinki |