Markus Leikolan käsikirjoittama ja ohjaama musiikkinäytelmä näyttää itsenäisen Suomen räikeimmän valkoisen läikän: kuinka karjalan kieltä ei vuosisatojen ajan ole tunnustettu omaksi kielekseen sen enempää Suomessa kuin Venäjällä. Elias Lönnrot käänsi lennosta Kalevalan runoja karjalasta suomeksi – takaisin karjalaksi eepos käännettiin vasta 180 vuotta myöhemmin. Sortoa ovat harjoittaneet sittemmin niin heimosoturit kuin Stalinin kätyrit. Virallinen Suomi on myös vaiennut siitä, että karjalankielisten, ortodoksisten evakkojen valtaenemmistö joutui luopumaan sotien jälkeen kielestään ja ortodoksisesta uskostaan. Aivan viime päiviin asti uhanalainen kieli on kuin hävinnyt mustaan aukkoon – karjalan kielellä mustuun loukkoon.

Maija Ruuskasen säveltämän, Tuomo Mannisen visualisoiman ja Jenni Nykäsen puvustaman monen tyylilajin musiikkinäytelmän esittää näyttelijä-tanssija Eeva-Maria Kauniskangas. Tanssin, laulun ja musiikin lisäksi historia herää eloon videon, nukketeatterin ja muiden monipuolisten teatterikeinojen voimin – eikä esityksestä puutu myöskään naurua, surua eikä romantiikkaa.

Markus Leikolan aiempia teoksia Musiikkiteatteri Kapsäkissä ovat olleet musiikkidraamat Suuri ja mahtava, Nykyisempi aika sekä Murhenäytelmä 1918. Maija Ruuskanen on kokenut teatterisäveltäjä, jonka repertuaari ulottuu lastennäytelmistä oopperoihin. Mustu loukko on Pohjois-Pohjanmaalla monipuolisesti esiintyneen Eeva-Maria Kauniskankaan debyytti pääkaupungin teatterilavoilla.