20 Faktaa Martti Mannisesta

1. Ensimmäinen roolisi?

Olin lapsena nuorisoteatterissa erään prinsessan kaikki kosijat. Siis 4-5 prinssiä ja maanviljelijää jne. ja näyttelin niistä jokaista. Taisin olla 7-vuotias.

2. Urasi käännekohta (esitys/roolityö)?

Ehdottomasti Veriveljet-musikaalin Eddie Tampereen Teatterissa 2012. Olin silloin vielä teatterikoulussa, mutta se, että minulle annettiin tuollainen musikaalivastuu todisti minulle sen, että kykenen tähän hommaan tulevaisuudessakin. Sitä paitsi porukkamme oli upea.

3. Minkä roolin tekisit mieluiten uudestaan?

Mistään roolistani ei ole jäänyt mitään hampaankoloon. Suomen kaunein -näytelmän Tiina Tampereen Teatterissa on kyllä sellainen rooli, jonka pariin olisi kiva joskus palata uudelleen.

4. Kerro kolmella adjektiivilla millainen teatteri sinua kiinnostaa?

Lämmöllä tehty, intohimoinen, tarkka

5. Jatka lausetta: ”Olen näyttelijä, …”

joten pyrin näkemään ihmisen ihmisenä ja kertomaan tarinan niin, että se antaisi toiselle ihmiselle edes pienen kokemuksen itsestään ja itsensä ulkopuolelta.

6. Mitä ilman en voisi elää?

Ihmiskontaktia

7. Päivän kohokohta?

Aamukahvi, odotan sitä suurella hartaudella ja jos en sitä saa, olen romuna.

8. Mitä pelkäät?

Merkityksettömyyttä. Sitä että elämästä niin sanotusti häviäisivät värit. Jokainen asia ja kokemus on omalla tavallaan tärkeä ja pelkään, että en joskus enää tajua sitä.

9. Lapsuuden unelma-ammatti?

Poliisi. Lapsuudenkotini naapurissa asui poliisi ja mielestäni hän oli siisti tyyppi.

10. Oletko aamu – vai iltavirkku?

Ehdottomasti iltavirkku. Joudun joka ilta pakottamaan itseni unille.

11. Suosikkimatkakohteesi?

Kreeta. Kävimme siellä kesällä ja hurahdin tyystin!

12. Kahvi vai tee ja montako kuppia menee päivässä?

Ehdottomasti kahvi, ja 1-4 kuppia päivässä.

13. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa?

Todennäköisesti en muuttaisi paljon mitään arkeeni liittyvää. En lopettaisi töitä tai muuttaisi ulkomaille. Ison osan potista lahjoittaisin hyväntekeväisyyteen ja osalla rahoista tuottaisin teatteriesityksiä kavereiden kanssa.

14. Jatka lausetta: ”Olen perso, …”

makealle, kaikenlaisille karkeille ja sokeroiduille soodavesille.

15. Mikä sarjakuvahenkilö olisit?

Nuori Roope Ankka Don Rosan tekemistä tarinoista. Ja vain Don Rosan tekemistä tarinoista. Minua ei kiinnosta hahmon myöhemmät rikkaudet tai saituus vaan se asenne ja määrätietoisuus, millä Roope nuorena kävi toimeen ja hiellä ja tarmolla rakensi omasta elämästään sellaisen kuin halusi.

16. Kuka esittäisi sinua, jos elämästäsi tehtäisiin elokuva tai näytelmä?

Todella vaikea kysymys. Jostain syystä mieleeni tulee Mikko Kauppila. Se onkin sitten eri asia, että kiinnostaisiko Mikkoa ikinä näytellä kyseistä roolia.

17. Minne vuosikymmenelle matkustaisit aikakoneella? (mennyt vai tuleva)

30-luku ja Amerikka. Pääasiassa senaikaisen tyylin ja kulttuurin, erityisesti musiikin, takia.

18. Erikoisin asia mitä osaat?

Minulla on kuulemma hätkähdyttävän kova ponnistusvoima jaloissani. Olen vasta hiljattain alkanut testailla rajojani sen suhteen.

19. Salainen paheeni on?

Olen todella yllytyshullu. Olen ensimmäisenä aina hyppäämässä pää edellä jonkun vitsillä heittämään, typeräänkin, ideaan.

20. Mitä teet, kun kukaan ei ole näkemässä?

Röhnötän. Jalat ylös ja napit auki ja vaan makaan.

Martin terveiset lukijoille:

Haluan kiittää kaikkia teatterikatsojia siitä, että käytte katsomassa suomalaisia teatteriesityksiä; niitä joissa olen tai olen ollut mukana, mutta myös niitä joissa en. Suomi on ihana maa tehdä teatteritaidetta, mutta kaikki lähtee katsojan halusta nähdä sitä tehtävän. Ja yksikään nähty esitys ei ole pois muilta esityksiltä ja yksikään katsoja tai katsojakokemus ei ole merkityksetön. Joten suuri kiitos!

Martin kuva: Henrik Schütt

Yhteistyössä

Teatterikärpäsen puraisuja