”Meidän aikana elettiin. Nämä vaan laihduttaa. Haudassa sitä ehtii laihdutella, sanon minä. Ja kätevästi se siellä käyki – hiekansyönnissä.”

Lepolan hoitokodissa vanhusten pitäisi saada nauttia elämästään, mutta tehokkuusvaatimukset ovat iskeneet tähänkin yksikköön. Hoitohenkilökuntaa on liian vähän ja kaikessa on säästettävä. Naurettavuuksiin asti viedyistä säästötoimenpiteistä huolimatta hoitokodin vanhukset elävät värikästä arkea tehden pisteliäitä havaintoja ajastamme: he nauravat sekä kiireelle että sille hulluudelle, joka unohtaa helposti kaiken inhimillisyyden.

Lähihoitaja Ritva tekee parhaansa, jotta Lepolan hurmaavilla asukkailla olisi viihtyisää. Samalla hän pyrkii osoittamaan esimiehelleen tehokkuutensa työntekijänä – koskaan kun ei voi tietää, jatkuuko määräaikaisuus vai ei. Kotona odottaa kehitysvammainen lapsi, jonka sopeutuminen uuteen asumisyksikköön ei ota sujuakseen. Kaiken keskellä Ritva joustaa ja jaksaa, mutta kuinka pitkälle hän voi kiltteydessään mennä ennen kuin raja tulee vastaan?

Anna Krogeruksen kirjoittamaa Kuin ensimmäistä päivää voidaan pitää jo nykyklassikkona. Palkittu teksti on saanut useita tulkintoja eri puolilla Suomea, mutta on juuri nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Karhean hauska ja koskettava draamakomedia valmistuu loppusyksyksi suurelle Tieva-näyttämölle taiteellisen johtajan Miika Murasen ohjaamana.