Komedia – KOM-teatteri – Helsinki

Kokki, varas, vaimo ja rakastaja

Peter Greenaway – Riko Saatsi

Imperiumien sortuessa nousevat valtaan kokit ja varkaat.

Teatterikärpäsen puraisuja blogi

Kokki, varas, vaimo ja rakastaja / KOM-teatteri

Joo joo, ruoskikaa minua suolenpätkillä, sillä en ole nähnyt Peter Greenawayn kulttimainetta nauttivaa elokuvaa ”Kokki, varas, vaimo ja rakastaja”. Nimen olen kuullut leffasta ja siihen se sitten on jäänytkin. Siitä huolimatta oli ensimmäisten joukossa rynnistettävä katsomaan KOM-teatterin kevään 2017 uutuutta, jotenkin oli sellainen kutina, että ilmassa on jotain varsin erikoista meininkiä. Näin esityksen ensimmäisessä ennakossa ja 2,5h pyörityksen jälkeen ovesta raikkaaseen ilmaan astuessani ensimmäinen ajatus mielessäni oli ”Voi jumalauta, mitä mä juuri näin!” Että piti se 860 esitystä nähdä tätä ennen ja ensimmäistä kertaa en osaa sanoa yhtikäs mitään. En sanaakaan. Ratikassa istuin lasittunein katsein ja kanssamatkustajat varmaan ajattelivat, että mitäköhän tuolle muijalle on tapahtunut. Onko se nähnyt aaveen vai tehnyt murhan? Miksi se imee sormeaan? Hämmentynyt ja hämmennetty olo oli, ja on edelleen.

 Osaanko edes kirjoittaa kokemuksestani mitään? Tämä nimittäin kuuluu niihin teoksiin, jotka ehdottomasti pitää itse nähdä ja aistia kaikin tavoin. Tekstin välityksellä ei paraskaan kirjoittaja (joihin en siis todellakaan itseäni lue) saa aikaiseksi sitä samaa tunnelmaa, joka paikanpäällä vyöryy päälle ja alle. Kalpea aavistus vain, pieni siivu jostain kyljestä. Tehdään siis niin, että minä kirjoitan tähän lähes tajunnanvirtana muutamia ajatuksia, joita mielessäni esityksen aikana pyöri, ja te sitten ihan itse menette KOM-teatteriin katsomaan, että millaisissa tiloissa itse liikutte ja niin edelleen.

Tervetuloa Tallen pään sisälle. Jaahas, ovet aukeavat saliin. Mitäs helvettiä, ruokapöytiinkö meidät istutetaan? No ei näköjään sentään. Onpas iso katsomo! Onko tää sama paikkakaan ollenkaan?  Istunpas tähän reunaan, slipooverimiehen viereen. Johannes Holopainen kiertelee pitkin katsomoa ja tarjoilee jotain. Tules nyt tännekin suuntaan. Älä tule. Ihana ruuan tuoksu! Nälkähän tässä tulee. Antto Melasniemi kokkaa vasemmalla. Onks tää se sama heppu, joka on Kokkisodassa mukana? Marc Gassot´lla on komeat viikset. Elmer Bäck. Kuka helvetti on Elmer Bäck? Ikinä kuullutkaan. Kansainvälinen tähti. Juho Milonoff kuulemma soittanut tän leffan ohjaajalle. Niin varmaan. Varmaankin! Kauhea nälkä. Mitäs porukkaa tuolla ulkona seisoskelee? Ai niin, tässähän on livekuvaa ulkopuoleltakin. Taitaa varas saapua vaimonsa ja apurinsa kera. Hiukan on piukea pikkutakki Niko Saarelalla eli kaiketi tällä varkaalla. Kokki julistaa illan menun. Tästähän oiva eroottisten päiväunien kohde – Marc Gassot latelemassa ranskaksi ruokalistoja ja ihan mitä vaan. Kuulostaa hyvältä. Värähtää sisimpäni ripsi. Slipooverimies vieressä kaivaa liivinsä alta kännykän ja alkaa tekstata. Mitä vit..!

Parsa on kyllä hyvää, kerran maistanut. Tarjotkaa nyt meillekin vähän ”keittiön tervehdyksiä”. Vaimo lähtee vessareissuun, joka tietysti kuvataan. Onpas mulkkumainen tyyppi tuo varas. Mikä sekin luulee olevansa. Syödään lisää. Antto kokkaa vasemmalla, väki syö keskellä ja E.Milonoff istuu pytyllä niin screenillä kuin oikeallakin, kun erehdyn katsomaan sinne suuntaan. Tämmöistähän se on, toisesta päästä lapataan sisään ja toisesta ulos. Näin se menee. Onkohan tässä väliaikaa ollenkaan kun tuntuu niin kestävän. On tämä kyllä. Jättikokoisesta padasta nousee kaksi alastonta hahmoa. Loppuiko tää nyt vai vieläkö jatkuu? Ai jatkuu. No mikä ettei.

 Väliaika. Syvä hämmennys ja väliaikatwiittaus. Mitä tästä osaa aikanaan kirjoittaa? Ei yhtään mitään. Pitäisköhän tulla uudestaan katsomaan? Montako kertaa slipooverimies vielä kaivaa kännykkänsä? Uskaltaisko niihin aulan pyttyihin kurkata? En taida ehtiä siihen bussiin. Ehtiskö syömään jotain pientä? Pitäskö käydä vessassa? 

 Esitys jatkuu jee. Mustaherukkakeittoa ei tee kyllä vähään aikaan mieli. Tai mikä ettei. VR-lasit päähän. Isoja vauvoja kekkuloimassa screenillä. Lisää hämmennystä. Punakaali saa kyytiä. Tuntuu pahalta. Antto Melasniemi avautuu siitä, että mihin on ryhdytty. E. Milonoff ilmoittaa, ettei ymmärrä yhtään mitään mistään vaikka on vittu teatteritaiteen maisteri. Johannes Holopainen avaa sanaisen arkkunsa ensimmäistä kertaa. Miksi tää tehdään? Sitä sopii miettiä. Hämmennystä isolla kauhalla. Rytmimunat ja panhuilut soi. Hihihih, nyt on huumoria minun makuuni. Heikkohermoiset älkööt vaivautuko. Huomaan puraisseeni jossain tiimellyksessä sormestani palan pois ja paitani on veressä. 

Ratikkamatkalla Kamppiin selaan älypuhelintani. Twitterissä on mietitty, että pitäisikö tähtiluokitusten sijaan ottaa käyttöön esim. ”millaisen kulttuurikaavun esitys tämä oli”. Otetaan vaan. Minun kulttuurikaapuni leikeltiin kokkiveitsellä paloiksi kuten se joku äsken nähty siivekkäiden edustaja, minusta itsestäni viillettin oivat fileet, silmämunat ja korvat ja aivot laitettiin kaikki tehosekoittimeen ja mustaherukkakeiton kanssa pyöräyteltiin samettiseksi smoothieksi, ja surruutuksen loppuvaiheessa kansi irti ja koko komeus pitkin seiniä ja kattoa.

Tältä minusta tuntuu nyt, päivä ennakon jälkeen. Kerätkää roiskeet ämpäriin ja palauttakaa allekirjoittaneelle. Olipahan kokemus! Uudestaan! Bon Appetit! Merci! Voilá! Merde!

Esityskuvat (c) Noora Geagea

(Näin ennakon ilmaisella pressilipulla, kiitos KOM-teatteri!)

Talle / Teatterikärpänen 16.2.2017