Kirsikkatarha

Draama – Helsingin Kaupunginteatteri – Helsinki

ESITYKSEN TIEDOT

  • Suuri näyttämö
    Eläintarhantie 5

  • 26.2. – 8.5.2019

  • Noin 3 h (sis. väliajan)

  • 20 € – 45 €

OSTA LIPUT
JAA FACEBOOKISSA

Kirsikkatarha

Anton Tšehov

Anton Tšehovin viimeiseksi jäänyt näytelmä Kirsikkatarha on kertomus perheestä jota on kohdannut vaiettu tragedia, nostalgiasta ja sen tuhoisuudesta, kaipuusta jonnekin mitä ei koskaan ole ollutkaan, salatuista unelmista, orjista ja herroista, opportunismista ja idealismista. Ja niin kuin aina elämässä lopulta, vaikka sitä ei itselleen myöntäisikään, rakkaudesta.

Meidän Kirsikkatarhamme hehkuu valkoisena ja vaaleanpunaisena kunnes tulee syksy ja Ljubov Andrejevna Ranevskajan kartano joutuu huutokaupattavaksi, jollei köyhtynyt aatellissuku saa määräaikaan mennessä otetta elämästään, mieltään menneisyydestä
ja ylenpalttisesti tuhlattuja rahoja kerättyä. Mutta sitä ennen haaveillaan täydellisestä maailmasta, kaivataan salaa saavuttamatonta, tanssitaan jousten soidessa, tapellaan, syleillään – ja janotaan elämää. Intohimoisesti ja sydän syrjällään.

 Tästä esityksestä löydät myös Teatterikärpäsen puraisuja blogin sivun alta. 

Tekijät

Teksti Anton Tšehov
Ohjaus Lauri Maijala
Lavastus Janne Vasama
Pukusuunnittelu Tiina Kaukanen
Valosuunnittelu  Mika Ijäs
Äänisuunnittelu Kai Poutanen
Kuvat Ilkka Saastamoinen / Helsingin Kaupunginteatteri

Rooleissa

Tommi Eronen, Heidi Herala, Jouko Klemettilä, Sonja Kuittinen, Petrus Kähkönen, Unto Nuora, Seppo Maijala, Sanna Majuri, Kari Mattila, Chike Ohanwe, Heikki Ranta, Aino Seppo, Emilia Sinisalo

HELMIKUU

ti 26.2.2019 klo 19.00 ennakko
ke 27.2.2019 klo 19.00 ennakko
to 28.2.2018 klo 19.00 Ensi-ilta

MAALISKUU

la 2.3.2019 klo 19.00
ke 6.3.2018 klo 19.00
to 7.3.2018 klo 19.00
to 14.3.2018 klo 19.00
ma 18.3.2018 klo 19.00
ti 19.3.2018 klo 19.00
to 28.3.2018 klo 19.00

HUHTIKUU

ke 3.4.2019 klo 19.00
to 4.4.2019 klo 19.00
ti 9.4.2019 klo 19.00
to 11.4.2019 klo 19.00
ke 24.4.2019 klo 19.00
la 27.4.2019 klo 19.00

TOUKOKUU

to 2.5.2018 klo 19.00
pe 3.5.2018 klo 19.00
ke 8.5.2018 klo 19.00

Teatterikärpäsen puraisuja blogi

Kirsikkatarha / Helsingin Kaupunginteatteri

Jos minulta kysyttäisiin rakkaimpia teatterikokemuksiani, Anton Tšehovin kova kolmikko Vanja-eno, Lokki ja Kolme sisarta keikkuisi listallani hyvin korkealla. Jotenkin olen onnistunut näkemään ne juuri oikeaan aikaan. Juuri tämä ohjaaja, juuri tämä työryhmä. Tšehovin viimeiseksi näytelmäksi jäänyt Kirsikkatarha oli minulla jäänyt näkemättä toistaiseksi, vaikka parikin mahdollisuutta olisi aiemmin ollut. Vaan eipä ole enää näkemättä sekään, siitä kiitos Helsingin Kaupunginteatterille ja Lauri Maijalalle – ja näistä jälkimmäinen on suurin syy siihen, miksi juuri tämä tulkinta kiinnosti. Ennen esitystä oli teatterin ylälämpiössä kiehtova taiteilijatapaaminen (ja esityksen jälkeen haastateltiin näyttelijöitäkin lavalla, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta jäädä, koska kotiinpaluu olisi venähtänyt liian myöhäiseksi). Näyttelijä Sanna-June Hyde haastatteli ohjaaja Maijalaa reilut puoli tuntia ja yleisökin esitti pari kysymystä. Erittäin mielenkiintoinen haastattelu, ja sen jälkeen siirryimme sujuvasti katsomon puolelle. Teatteriseuranani oli tällä kertaa Maija, ja projektini ”Vie tuntematon teatteriin” sai oikein mukavan jatkon. Maija-pitoinen päivä!

 Alussa näyttelijät saapuvat vihreät ilmapallot käsissään rivistöön lavan edustalle ja heidät esitellään yksitellen, aikamoisen joraamisen siivittämänä. Ranevskaja (Heidi Herala) on pitkään selin yleisöön. Jään tuijottamaan hänen varjoaan ja ilmapalloa. Esirippu nousee ja sen takaa paljastuu rakas kartano Kirsikkatarha puineen. Seinillä piirroksia, vähän aavemaisiakin. Kaiken keskellä aidattu lastenhuone leluineen. Näihin ei kukaan saa koskea. Ranevskajan pieni poika on hukkunut vuosia sitten läheiseen jokeen. Talo ja piha täynnä ihania ja myös kipeitä muistoja, mutta aina sinne on palattava. Sitten Lopahin (Chike Ohanwe) ilmoittaa, että talo olisi pistettävä myyntiin. Olisi päästettävä irti.

Heidi Herala

Ranevskaja ja Lopahin

 Ensimmäinen puolisko on täynnä paikasta toiseen juoksemista. Mitä oikein paetaan tai yritetään saada kiinni? Itseään ei ainakaan pääse karkuun, vaikka kuinka juoksisi. Mihin on kiire? Elämään? Juhlitaan, tanssitaan ja suudellaan kuin viimeistä päivää. En ihan täysin lämpene, olen jotenkin odottavaisissa tunnelmissa. Veikeä hahmo on Unto Nuoranantaumuksella tulkitsema valkoturkkinen koiruus, joka janoaa rapsutuksia ja niitä myös saa. Vaikutuksen tekee ikuinen opiskelija Trofimov (Tommi Eronen). Jotenkin mieleeni jää kaihertamaan avaimia vyötäisillään kantava Varja (EmiliaSinisalo) sekä Grisha-pojan hauta, josta tuli mieleeni toisaalta suuri keinu, toisaalta ison kellon viisari. Aika kuluu, mutta takaisin menneeseen ei voi palata, vaikka heilunnan suunta vaihtuisi. Ei voi estää jo tapahtunutta, on vain elettävä kuin viimeistä päivää. Joka hetki täysillä.

Unto Nuora

 Odotukseni palkittiin väliajan jälkeen, kun jousikvartetti astui kehiin. Lauri Porran sielukkaat sävellykset menivät suoraan luihin ja ytimiin, ja liikutuksen aalto pyyhkäisi ylitseni useampaan otteeseen. Musiikin voima on ihmeellinen, ja jotenkin aloin jännittää loppua. Verkkokalvoilleni painui syvimmin taas punaisessa puvussaan ja meklarinnuija kädessään vimmaisesti tanssiva Unto Nuora. Erikoisia muuveja nähtiin muillakin, enkä meinannut välillä saada silmiäni irti Jašan (Heikki Ranta) kiemurtelusta kirjavissa housuissaan.

 Kirsikkatarha menee kaupaksi, ostajana Lopahin. Puut kaadetaan, uusi sukupolvi ottaa kaiken haltuunsa ja suunnittelee lohkovansa maista vuokratontteja. On vihdoinkin aika päästää irti. Katse tulevaan. Helpotus. Haikeus. Toiveikkuus. Vielä viimeinen syleily. Lakanat huonekalujen ja lelujen päälle. Valot. Punaiset ilmapallot. Yksinäinen palvelija Firs (Seppo Maijala) kaiken keskellä, jäänne menneestä. Ja tähän päälle viulut ja sello. Meikäläistä viedään taas ja tuntuu siltä, että kohoan penkistä ilmaan lamppujen ja pallojen mukana. Miten täydellisen upea lopetus, joka jää mieleni sopukoihin pyörimään pitkäksi aikaa.

Haluaisin nähdä tämän uudestaan. Ehkä keväämmällä, jos suinkin ehdin.

 Kiitos, ja erityiskiitos pienestä sinikantisesta käsiohjelmasta ja todella kiinnostavista Heidi Heralan työpäiväkirjaotteista!

ps. Mainio lisä onnistuneelle teatteri-illalle! Tuttuja näyttelijöitä toimi yllättäen narikkahenkilökuntana ja takkien seasta tuli bongattua ainakin Raili Raitala, Mikko Vihma, Eija Vilpas ja Tuukka Leppänen, joista jälkimmäiselle ojensin takkini ja herra sai siitä aikamoisen sähköiskun.

Esityskuvat (c) Stefan Bremer

(Näin esityksen ilmaisella pressilipulla, kiitos HKT!)

Talle / Teatterikärpänen 12.3.2019


Helsingin Kaupunginteatteri | Eläintarhantie 5, 00530 Helsinki | puh. (09) 39401  Arena-näyttämö, Hämeentie 2 | Lilla Teatern, Yrjönkatu 30 | Studio Pasila, Ratamestarinkatu 5 | Stoa, Turunlinnantie 1 | hkt.fi