Henkilökohtaista ja suoraa tulkintaa rajojen ylittämisestä, suorittamisesta, läheisriippuvuudesta ja luopumisesta. 

Jonna Järnefeltin ja Jukka Nylundin kamarimusiikillisessa esityksessä pohditaan, minkälaisissa hetkissä joudumme ylittämään itsemme. Esityksen laulut ja tekstit kertovat arjen pienistä hetkistä, yllättävistä oivalluksista ja elämän käännekohdista: menettämisestä ja pelkojen kohtaamisesta sekä uuden oppimisesta ja rajoittavista rooleista irtautumisesta. Vaikeat, mutta palkitsevat rajanylitykset paljastavat meistä yllättäviä voimia ja mahdollistavat uudet alut. 

”Miten toivoin että valo minuun osuisi ja että joskus rauha ylle laskeutuisi, kuinka tuuli, joka silmiin puhaltaisi, olis hetken hellempi ja hyväilisi.”