Hovinpohja

Kuvittele itsesi 40-luvulle ravintolaan tuhotun Pohjanhovin kellarikerrokseen. Seiniä peittävät vanerilevyt, valo tihkuu eriparisista lampuista ja katto vuotaa vettä. Pöydillä on silti hohtavan valkoiset liinat. Kuulet, kuinka ravintolan päällikkö rykäisee ja puhuu.

– Hyvät ihmiset, tervetuloa. Tämä on ainutlaatuinen hetki. Vielä viime syksynä tässä päittemme päällä kohosi Suomen kaunein hotelli, Pohjanhovi. Ei kohoa enää. Me Hovinpohjan työntekijät toivomme, että ravintolan avaaminen raunioiden keskelle olisi kuin hymyn palautuminen saattoväen suupieliin suruajan jälkeen. Kuten tiedätte, kaikesta on nyt puutetta ja niinpä mekin olemme käyttäneet jälleenrakentajien suurinta avua, pidäkkeetöntä mielikuvitusta ja vanhan tavaran tarkkaa ja törkeää hyödyntämistä. Kaikki ei ole vielä priimaa, kahvikin on korviketta ja samaa linjaa on muussakin tarjonnassa. Saanko esitellä, Korvikeorkesteri, olkaa hyvät.

Siten alkaa Hovinpohja, musiikkinäytelmä jatsein, foxein ja kupletein. Näytelmä tarjoilee elävää musiikkia, tragiikkaa ja rakkautta Suomi-filmien tyyliin. Loppu on varmasti kaunis ja onnellinen, esiintyjät lupaavat.