Hamlet

Draama – Turun Kaupunginteatteri – Turku

ESITYKSEN TIEDOT

  • Päänäyttämö
    Itäinen Rantakatu 14

  • 15.2. – 17.5.2019

  • Noin 3 h 10 min

  • Esityksessä on väliaika

  • 18 € – 45 €

OSTA LIPUT
JAA FACEBOOKISSA

Hamlet

William Shakespeare

On aika sijoiltaan

Ajat muuttuvat, ihmisyyden ydin ei. Valta, kostonhimo ja moraalittomuus olivat ajankohtaisia näytelmän aiheita 1600-luvulla William Shakespearen punoessa dramaattista juonilabyrinttiaan. Teemat ovat ajankohtaisia myös tämän päivän Suomessa, kun otsikoissa kerrotaan itsestään sokaistuneista johtajista, väkivallantekojen ja mielenterveyshäiriöiden lisääntymisestä ja ihmisen maapallolle ja toisilleen aiheuttamasta tuhosta. Hamlet on teatterin peruskallio, jolla on annettavaa jokaisessa ajassa.

Näytelmä kuvaa kostoretkeä, jonka aikana Tanskan kruununprinssi Hamletille langenneen tehtävän suorittaminen uhkaa sekä hänen mielenterveyttään että sotaan valmistautuvan maan tulevaisuutta. Hamlet esitettiin Turun Suomalaisessa Teatterissa vuonna 1927 ja Turun Kaupunginteatterissa 1948. Nyt, 70 vuotta myöhemmin, oman tulkintansa siitä tekee ohjaaja Paavo Westerberg.

”Hamlet on kaikkien aikojen näytelmä, ajaton ja täynnä mahdollisuuksia uusille tulkinnoille. Sen maalaama kuva vallan sokaisemista ihmisistä on viiltävän rehellinen ja edelleen täysin ymmärrettävä. Tarinassa pelataan isoin panoksin, mikä tekee siitä katsojalle ajatuksia herättävän, jännittävän ja viihdyttävän. Minua Hamletissa kiinnostavat erityisesti vallan rakenteet, joita Shakespearen teksti on pullollaan. Näytelmän makaaberi, mutta samalla inhimillinen maailma käsittelee modernilla otteella vallan eri ilmenemismuotoja, kuten poliittista, seksuaalista ja sukupuolista valtaa sekä vanhempien valtaa lapsiin”, ohjaaja kertoo lähestymiskulmastaan.

Turun Kaupunginteatterin Päänäyttämöllä nähtävän massiivisen, tämän ajan ihmistä puhuttelevan toteutuksen taustalla soi sinfonia. Musiikin teosta varten on säveltänyt Sanna Salmenkallio ja soittanut Turun Filharmoninen orkesteri. Nimiroolissa nähdään Jussi Nikkilä, Claudiuksena Eero Aho, Gertrudena Kirsi Tarvainen, Poloniuksena Carl-Kristian Rundman, Ofeliana Pia Andersson, Laertesina Markus Järvenpää ja Horationa Severi Saarinen. Esityksen ensi-ilta on Turun Kaupunginteatterin Päänäyttämöllä 15.2.2019.

Huom. Esityksessä käytettään voimakkaita, vilkkuvia valoja.

 Tästä esityksestä löydät myös Teatterikärpäsen puraisuja blogin sivun alta. 

Tekijät

Teksti: William Shakespeare
Suomennos: Eeva-Liisa Manner
Ohjaus: Paavo Westerberg
Lavastussuunnittelu: Markus Tsokkinen
Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen
Taistelukoreografiat: Oula Kitti
Valo- ja videosuunnittelu: Ville Seppänen
Äänisuunnittelu ja sävellys: Sanna Salmenkallio
Valokuva: Otto-Ville Väätäinen

Rooleissa

Eero Aho, Pia Andersson, Minna Hämäläinen, Markus Järvenpää, Mika Kujala, Ella Lahdenmäki, Jussi Nikkilä, Kimmo Rasila, Carl-Kristian Rundman, Jonas Saari, Severi Saarinen, Esko Salminen, Kirsi Tarvainen, Markus Ilkka Uolevi

Liput

Lippukategoriat: perusl. / eläk. / opiskelija, työtön
LOHKO 1: 45 / 43 / 23 €
LOHKO 2: 40 / 38 / 23 €
LOHKO 3: 26 / 24 / 18 €

Hinnat sisältävät palvelumaksun. Tyky-etu ja epassi käyvät maksuvälineenä.

Helmikuu

pe 15.2.2019 Ensi-ilta
pe 22.2.2019 klo 19.00
la 23.2.2019 klo 13.00
la 23.2.2019 klo 19.00
to 28.2.2019 klo 19.00

Maaliskuu

la 2.3.2019 klo 13.00
la 2.3.2019 klo 19.00
pe 8.3.2019 klo 19.00
la 9.3.2019 klo 13.00
la 9.3.2019 klo 19.00
to 14.3.2019 klo 19.00
pe 15.3.2019 klo 12.00
pe 15.3.2019 klo 19.00
pe 22.3.2019 klo 13.00
pe 23.3.2019 klo 19.00
la 23.3.2019 klo 13.00
to 28.3.2019 klo 19.00
pe 29.3.2019 klo 19.00

Huhtikuu

la 13.4.2019 klo 19.00
ke 24.4.2019 klo 12.00
ke 24.4.2019 klo 19.00

Toukokuu

ti 7.5.2019 klo 19.00
pe 10.5.2019 klo 19.00
la 11.5.2019 klo 19.00
to 16.5.2019 klo 19.00
pe 17.5.2019 klo 19.00

Teatterikärpäsen puraisuja blogi

Hamlet / Turun Kaupunginteatteri

Varoitus! Ei-niin-vakavahenkistä Hamlet-kirjoittelua luvassa!

 Jotain mätää Tanskanmaalla …

… ja kohtuullisen paljon omituisuuksia Turun suunnassa. Kohta on viikko kulunut siitä, kun näin Turun Kaupunginteatterissa Hamletin ja vaikuttaa vahvasti siltä, että mitään kovin järkevää tekstiä en tällä kertaa tule saamaan aikaiseksi. Turha on muhitella yhtään enempiä, kun ei mietintämyssystä irtoa yhtikäs mitään. Välittömästi esityksen näkemisen jälkeen olin pyörryksissä  ja ”tiloissa” kuten usein käy, mutta mitä kauemmaksi mennään, sitä vähemmän pyörryttää ja tiloista on tultu ensin porstuaan ja sitten pihan puolelle. Hämeenlinnan Miniteatterin huikean pari vuotta sitten nähdyn Hamletin jälkeen vannoin, että eiköhän tämä ollut nyt tässä enkä aio/halua nähdä enää mitään muuta versiota. No, tulin toisiin aatoksiin, koska Turussa tämän ohjaisi Paavo Westerberg ja lavastaisi Markus Tsokkinen – näiden kahden miehen vuoksi olen kokenut tajunnanräjäyttäviä hetkiä Tsehovin Vanja-enon ja Kolmen sisaren parissa Kansallisteatterissa. Osasyynsä Turun reissuun oli myös Eero Aholla ja Jussi Nikkilällä – vanhoja blogitekstejäni (ja somepäivityksiäni) lueskellessani molempien herrojen fan clubin Hämeenlinnan alajaosto on tehnyt visiittejä Helsingissä niin Kansallisteatteriin, Helsingin Kaupunginteatteriin kuin Q-teatteriinkin, ja Ahon perässä on käyty myös peräti Espoossa asti.

 Miniteatterin Hamletin jälkeen olin sitä mieltä, että tajusin ensimmäistä kertaa muutamat juonenkäänteet ja henkilöt. Ai NÄIN tämä meni. Turun hommelin jälkeen olin sitä mieltä, että mikäs näytelmä se tämä olikaan ja keitäs nämä Rosencrantz ja Güldenstern nyt sitten taas ovatkaan ja mitäs helvettiä. Pihalla oltiin useampaan otteeseen ja vaikka olin kolmannessa rivissä, tunsin välillä olevani tooooodella kaukana. Olin kyllä ihan liian lähellä lavaa ja ramppia, niska kenossa sai katsella Hamletin aistikasta sukkienriisuntaa ja pikkusievää yleisölleflirttailua alussa ja lähempänä olisi saanut kaiken vaatepölyn ja tomun silmilleen. Sormusten Herrassa meinasi kärvähtää kakkosrivissä kulmakarvat, nyt meinasi lamppumeren loisteessa tulla tuskanhiki otsalle ja osa lampuista tykitti vielä suoraan päin näköä. Eipä käynyt kateeksi lämpölamppujen alla paahtuvaa Tanskan prinssiä pitkässä ja paksussa palttoossaan, varsin kuumottava oli se kohtaus kyllä kirjaimellisestikin. Itseänikin alkoi ahistaa.

Vaikuttava Hamlet-grillaamo

 Listataan nyt tähän asioita, joista pidin hurjasti tai jotka huvittivat kivasti : Jussi Nikkilä Hamletin roolissa (jotenkin se Jussi vaan ON, kiharat sekaisin huppari päällä ja huppu silmillä, jotenkin iätön tyyppi eikä oikein tiedä onko lintu vaiko kala tämä, suu suoltaa tekstiä niin ettei meinaa perässä pysyä, välillä puhuu lapsenomaisesti ja sitten ”aikuistuu” silmissä, mielelläni olisin mennyt tämän prinssin kanssa autoon vähän musaa kuuntelemaan ja jorailemaan ja Ofelia (Pia Andersson) olisi saanut lähtöpassit luostariin jo aiemmin). Eero Aho Claudiuksena (miten osaakin olla niin röyhkeä ja jotenkin ylimielinen sanomatta mitään, kaljupäisenä tuli mieleeni joku vastenmielinen leffapahis tahi peräti Voldemort kun kasvot lähestyivät kameraa). Se kun väliverho laskeutui ja Claudius nappasi viime hetkellä maasta kruununsa mukaan. Claudiuksen ja Gertrudin (Kirsi Tarvainen) yhdenmukaiset leopardikuvioiset asut ja lemmikkikoira, joka jäi ikävästi roikuskelemaan. Claudiuksen kommentti kännykänkäytöstä Hamletille. Se kun Hamlet vei Horation (Severi Saarinen) nahkabyysat ja kaveri totesi ”se vei sun housut!”, ja sitten Hamlet pasteerasi pitkin punaista mattoa niissä housuissaan ja Polonious-polo (Rundis) hölkkäkipitti hölmönä vierellä minkä ehti. Riku Suvitie livekuvaamassa varmoin ottein lähikuvaa, jihuu! Väliajan jälkeen mainosbanneri kohtsillään nähtävästä Gonzagon murhasta. Claudius pötköttelemässä solariumissa kuin jossain avaruuskapselissa ja lieviä Star Wars-viitteitä. Rosencrantzin ja Güldensternin (Jonas Saari ja Ella Lahdenmäki) kampaukset. Mainitsinko jo hurmaavan Jussi Nikkilän? Ai että ja sydänhymiö tähän. Esko Salmisen jylhänkomea ääni kaikumassa isän haamuna. Melkeinpä parasta tässä? Muuta ei tarvittu, kaikki tiesi mistä on kyse ja millä äänenpainolla ja varmuudella asiaa tuli. Täysin turhaa oli isän ilmestyminen ykskaks auton takapenkille istuksimaan. Sen sijaan valtaisa Esko Salmis-hologrammi vyörymässä äänen kera uhkaavasti katsomon ylle olisi ollut päräyttävä kokemus! Ehkä joskus? Laertes (Markus Järvenpää) letteineen ja Claudius ratsastamassa yhdessä rodeohärällä, näky jota en ihankohta unohda. Vähän niin kuin Kolmessa sisaressa Jussi Vatanen ja Olavi Uusivirta punnertamassa kilpaa. Odotin, että härän vauhti olisi kiihtynyt ja yhteisessä tahdissa tasapainoileva kokonaisuus olisi lähtenyt villiin laukkaan ja pyörökin olisi lähtenyt pyörimään ja kansa olisi saanut jännittää, kumpi pysyy kyydissä paremmin. Simba! Ja ehkäpä mainiointa kaikista : se pitkänhuiskea tanskalaisnäyttelijä (Markus Ilkka Uolevi) aksentteineen ja Silta-sarjan tunnarin siivittämänä hissistä saapuva näyttelijäseurue aurinkolaseineen. Tässä kohtaa olin ihan ”wohoooooo!”-tunnelmissa.

Riku kuvaa Hamletia kuvaamassa Claudiusta

Tanskalainen näyttelijäposse røøkillä hississä

 Asioita joista en niin pitänyt : käsittämätön sianruhoinstallaatio, joka meni kaikin tavoin överiksi (kirjaimellisesti veretseisauttavaa hämmennystä), jatkuva autolla kurvailu pitkin lavaa ja autoilun videointi (kerta olisi riittänyt tätä). En nyt ole ihan varma niistä solarium-, golf- ja rodeohommista kuitenkaan. Miksi? Ja taas toisaalta; miksei? Kaikenlaista mahtuu maailmaan ja teatteriin, eikä tätä niin vakavasti pidä ottaa. Ainakaan liian vakavasti. Niin että mieleni pahoittaisin tai yöuneni menettäisin.

 Twitterissä oli viimelauantaisten esitysten jälkeen virinnyt aikamoinen keskustelu Hamletista (sattumalta samana päivänä oli monta sometuttua katsomassa) ja menin heittämään yhden rodeohärkäaiheisen kommentin ohimennen väliin. Aamulla oli puhelimessani 62 ilmoitusta uusista viesteistä! Hyvä, että aiheuttaa keskustelua, sillä kuten sanoin, toiset tykkää ja toiset ei, ja karmeinta olisi jos esityksellä ei olisi minkäänlaista vaikutusta. Tunteita ainakin herätti puolesta ja vastaan, ja eikös teatterin yksi tarkoitus ole keskustelun herättäminen?

 Itse kallistunen sinne tykkäyspuolelle, mutta kuten totesin jo aluksi, mitään järkeväähän tästä blogijutusta en saanut aikaiseksi. En ole niin asiaan vihkiytynyt, että osaisin sanoa juuta tai jaata suomennoksen erojen suhteen tai millaisia tyyppien pitäisi olla. Pitäisi ja pitäisi? Erinäisiä valtasuhteitahan tässä oli yllin kyllin, joku ainakin omasta mielestään parempi/ylevämpi ihminen sanoo jollekulle miten tämän pitäisi toimia tai muuten… Oliko muuten kauhean kannattava kostoretki? Minun mielestäni ei. Olisko mahdollista, että joskus väkeä jäisi enemmän henkiin? Ja he ratsastaisivat rodeohärällä yhdessä kohti auringonlaskua… Hamlet ja Horatio vaikkapa. Meidänkin esityksessämme osa katsojista aplodeerasi seisaaltaan täysin hurmoksissa, joten kun kolahtaa niin kolahtaa. Ei se ole minulta pois, ei suinkaan.

”sun tunnen mä kuumentuneen, näin vallassas kaiken nyt mä teen…”

 Asioita joista en niin pitänyt : käsittämätön sianruhoinstallaatio, joka meni kaikin tavoin överiksi (kirjaimellisesti veretseisauttavaa hämmennystä), jatkuva autolla kurvailu pitkin lavaa ja autoilun videointi (kerta olisi riittänyt tätä). En nyt ole ihan varma niistä solarium-, golf- ja rodeohommista kuitenkaan. Miksi? Ja taas toisaalta; miksei? Kaikenlaista mahtuu maailmaan ja teatteriin, eikä tätä niin vakavasti pidä ottaa. Ainakaan liian vakavasti. Niin että mieleni pahoittaisin tai yöuneni menettäisin.

 Twitterissä oli viimelauantaisten esitysten jälkeen virinnyt aikamoinen keskustelu Hamletista (sattumalta samana päivänä oli monta sometuttua katsomassa) ja menin heittämään yhden rodeohärkäaiheisen kommentin ohimennen väliin. Aamulla oli puhelimessani 62 ilmoitusta uusista viesteistä! Hyvä, että aiheuttaa keskustelua, sillä kuten sanoin, toiset tykkää ja toiset ei, ja karmeinta olisi jos esityksellä ei olisi minkäänlaista vaikutusta. Tunteita ainakin herätti puolesta ja vastaan, ja eikös teatterin yksi tarkoitus ole keskustelun herättäminen?

Itse kallistunen sinne tykkäyspuolelle, mutta kuten totesin jo aluksi, mitään järkeväähän tästä blogijutusta en saanut aikaiseksi. En ole niin asiaan vihkiytynyt, että osaisin sanoa juuta tai jaata suomennoksen erojen suhteen tai millaisia tyyppien pitäisi olla. Pitäisi ja pitäisi? Erinäisiä valtasuhteitahan tässä oli yllin kyllin, joku ainakin omasta mielestään parempi/ylevämpi ihminen sanoo jollekulle miten tämän pitäisi toimia tai muuten… Oliko muuten kauhean kannattava kostoretki? Minun mielestäni ei. Olisko mahdollista, että joskus väkeä jäisi enemmän henkiin? Ja he ratsastaisivat rodeohärällä yhdessä kohti auringonlaskua… Hamlet ja Horatio vaikkapa. Meidänkin esityksessämme osa katsojista aplodeerasi seisaaltaan täysin hurmoksissa, joten kun kolahtaa niin kolahtaa. Ei se ole minulta pois, ei suinkaan.

Nyt jään odottelemaan Salmis-Eskoa läpikuultavana hologrammina seuraavaan versioon. Tai ehkä nyt sai Hamletit riittää vähäksi aikaa. Tanskalaiselle pitkänhuiskealle näyttelijälle monologinäytelmä ja oma teemaleivos ja fanijuliste!

Esityskuvat (c) Otto-Ville Väätäinen

(Näin esityksen kutsuvieraslipulla, kiitos Turun Kaupunginteatteri!)

Talle / Teatterikärpänen 15.2.2019


Turun Kaupunginteatteri | Iso näyttämö | Pieni näyttämö | Sopukka | Itäinen Rantakatu 14, 20800 Turku | Myyntipalvelu: 02 262 0030 | Puhelinvaihde: 02 262 0000 | Lippis Itäinen Rantakatu 14, 20800 Turku, avoinna ti-la 12 – 19 | teatteri.turku.fi


Turun Kaupunginteatterissa nähdään vuosittain n. 400 esitystä. Omia ensi-iltoja turkulaisessa teatterissa on vuosittain 5 – 10, tämän lisäksi teatterissa nähdään lukuisia vierailunäytäntöjä. Turun Kaupunginteatteri luetaan suureksi suomalaiseksi teatteriksi ja siellä vierailee vuosittain n. 100 000 katsojaa.  Turun Kaupunginteatterin teatteritalossa oli iso peruskorjaus, joka valmistui syyskuussa 2017.