Suomi sataa ja tuulee

Musiikkiteatteri – Hämeenlinnan Teatteri – Hämeenlinna

Loading...

Kuvat Hämeenlinnan Teatteri Esityskuvat Tapio Aulu

ESITYKSEN TIEDOT

Päänäyttämö 

Näytännössä:
16.2. – 6.5.2017

Kesto: 2 h 15 min
Väliaika: kyllä
Liput: 36 / 32 / 28 €

OSTA LIPUT
Tilaa väliaikatarjoilut
JAA FACEBOOKISSA

Suomi sataa ja tuulee

Henna-Maija Alitalo ja Kirsi-Kaisa Sinisalo

-katsauksia maamme menneisyyteen, nykytilaan ja tulevaisuuteen

Suomi sataa ja tuulee on uutta musiikkiteatteria, joka ottaa aiheensa todellisuudesta. Näytelmässä on vivahdus karnevalismia, revyyhenkeä ja itseironiaa. Suomi sataa ja tuulee herättää pohtimaan suomalaisuutta, tulevaisuuttamme ja sitä mistä identiteettimme oikein on muodostunut. Näytelmän materiaalia on saatu haastatteluista ja työpajoista, sanomalehdistä,netistä, kirjallisuudesta ja oikeista elämän tilanteista ja tarinoista. Laulut, teksti ja tanssit luovat monta railakasta näkökulmaa suomalaisuuteen.

Laulujen ja näytelmän aiheita ovat vaikkapa perinteinen kulttuurimme, uudet suomalaiset, ihmisen kehitys, genetiikka, politiikka, vammaisten hoito, sota, työ, teollisuuden murros, alkoholi, perhe, lähisuhdeväkivalta, nuoriso, muistisairaus, tulevaisuuden vanhainkoti ja suomalaisten saavutukset.

Nämä ovat niitä aineksia, joista tutkimustenkin mukaan meistä on kehittynyt yksi maailman onnellisimmista kansoista.

Suomi on onnellisten maa.

 Tästä esityksestä löydät myös Teatterikärpäsen puraisuja blogin sivun alta

TEKIJÄT:
Käsikirjoitus Henna-Maija Alitalo ja Kirsi-Kaisa Sinisalo
Sävellys Petri Tiainen
Laulujen sanat Jarkko Martikainen
Koreografia Ari Numminen
Kapellimestari Antti Paranko
Bändi Lauri Malin, Antti Paranko, William Suvanne

ROOLEISSA:
Henna-Maija Alitalo, Maiju-Riina Huttunen, Lotta Huitti, Pekka Heikkinen, Matti Leino, Anneli Ranta, Mikko Töyssy

Suomi 100 juhlanäytelmä. Kantaesitys 17.2.2017

RAVINTOLAT JA HOTELLIT

Teatterikärpäsen puraisuja blogi

Suomi sataa ja tuulee / Hämeenlinnan teatteri

 Kotomaamme satavuotisjuhliin on teattereissa valittu ohjelmistoon niin Tuntematonta sotilasta kuin Niskavuortakin, Täällä Pohjantähden alla tietysti, Mielensäpahoittajaa ja Tom of Finlandiakin noin niin kuin esimerkeiksi. Hämeenlinnan Teatterin ”Suomi sataa ja tuulee” -kantaesitys erottuu kyllä joukosta, etenkin jos huomaa musiikkipuolen takaa löytyvät YUP-bänditoverukset Jarkko Martikaisen ja Petri Tiaisen. Hämeenlinnan Teatteri on tällä esityksellä myös mukana Teatterimuseon kanssa järjestetyssä Teatterin ABC-pilottihankkeessa, jossa alueemme koululaisia opastetaan liki kädestä pitäen teatterin ihmemaailmaan. Ties vaikka siellä uusi sukupolvi teatterikärpäsen puraisemia jo olisi kasvamassa…

  Itseäni jännittää erityisellä tavalla aina nämä kantaesitykset, kun yhtään ei tiedä mitä sieltä tuleman pitää, mikä on toisaalta hyväkin. Eihän sitä muutenkaan tiedä, vaikka teksti olisi kuinka tuttu. Lopputulos on aina yllätys ja monen asian summa. Niin tälläkin kertaa.

 Jaahas, Sibelius-monumentti näemmä revitty auki ja lätkäisty eri puolille lavaa… vähän liian helppo ratkaisu. Aluksi Pekka Heikkinen rullasi kevyesti estradille ja esitteli itsensä kaikkien sotien veteraaniksi ja kertojahahmoksi. Tykästyin Pekan hahmoon ja läsnäoloon välittömästi, hänestä huokui tietynlainen rauha hyvin voimakkaasti. Esitys käynnistyi varsin vakuuttavasti ja railakkaasti Kalevalan alkutekstillä, lauluvoima toi mieleeni Värttinän ja tanssiaskelien poljento oli varsin messevää. Kiinnitin huomioni taidokkaisiin asuihin, joissa oli viitteitä kansallispuvuista ja ”vanhoista ajoista” with a little twist. Jatkossa pääsimme sitten seuraamaan poliittista vääntöä pitkän pöydän ääressä ja Kalevala-tekstit jatkuivat Lemminkäisen äidin muodossa. Myönnettävä on että hitusen tylsistyin pitkien puheiden ääressä, tiivistämisen varaa kun olisi ollut reilusti. Minulla tuppaa ote herpaantumaan, jos tuntuu että olennaisin asia on jo mainittu ja tietty piste kun ylitetään, en jaksa keskittyä kuuntelemaan kunnolla vaan alan miettiä ihan muita juttuja. Toki niitäkin pitkähköjä monologeja on nähty, jossa intensiteetti on pitänyt otteessaan ihan loppuun asti ja saanut janoamaan lisääkin. Aina ei kuitenkaan osu ihan kohdalleen. Väliaika tulikin kiitolliseen paikkaan.

Maahanmuuttajien ilakointia

 Toinen puolisko nousikin sitten ihan uusiin sfääreihin ja biiseinä kuultiin sellaisia helmiä, että morjens. Matti Leinon monityöläisen tilittämä ”Camelia en osta” oli hemmetin osuva ja entäs sitten ihan oikeasta uutispätkästä napattu suljetun paperitehtaan pääluottamusmiehen rehellinen ”Monet kovat kännit”, josta Mikko Töyssy sai jälleen ansaitusti illan komeimmat aplodit. Taustalla vielä eteeriset naiset tanssimassa. Suomalaista naista ja suomalaista miestä ruodittiin molempia vielä erikseen. Ai että, Matti Leinon letkeitä lanteita oli ilo seurata ja muutenkin pidän kovasti hänen tavastaan liikkua ja ylipäätään olla lavalla. ”Ennen oltiin vaan” pisti miettimään omaakin ruuduntuijotteluaikaansa, ja tulevaisuuden vanhainkodin näkymät olivat täysosuma. Lopun kruunasi tulevaisuuden mies vuodelta 2037 (Otto Rantanen), joka lakaisi varmoin ottein edelliset sotkut pois silmistä. Eihän tässä oikeastaan ole mitään hätää!

 Esityksen aikana tuli huomattua se, että jotenkin naisten äänet soivat yksittäisinä liian kovina ja ”metallisina” minun korviini, mutta kun nelikko lauloi yhdessä, kuulosti se upealta. Välillä tuli jopa Lapualaisooppera mieleeni, sen verran tymäkkää tavaraa korviini kantautui.

Ihan erikseen täytyy jälleen mainita se asia, että Hämeenlinnan Teatterissa on eittämättä Suomen tyylikkäin bändi. Näyttivät mokomat pirun hyviltä jälleen ja soitto kulki kuin juna Hämeenlinnan ohi. Tätä bändiä ei totisesti piilotella mihinkään, vaan koko ajan olivat näkyvillä ja musisointi oli varsin monipuolista ja yllättävääkin. Tältä porukalta kaikki tyylilajit hoituvat, ja katsomossa voikin istua luottavaisin mielin. Antti Paranko-Lauri Malin-William Suvanne on laadun tae, aina.

Bändi ja Pekka

 Olisin kaivannut ehkä enemmän huomioita siitä, mitä suomalaisuus tänä päivänä on. Lauluissa tuli monenlaista tarinaa kyllä. Käsiohjelma oli mukavaa luettavaa, oli kiintoisaa lukea työryhmän ajatuksia Suomen juhlavuoteen liittyen. Mieleeni jäi etenkin porukan juniorin Otto Rantasen hieno mietelmä ”Itsenäinen, satavuotias Suomi merkitsee minulle kotia. … Se merkitsee asenteita ja niiden muuttumista toivottavasti parempaan. Olemme vasta nuori kansakunta ja meillä suomalaisilla on paljon opittavaa. Opittavaa on muilta, mutta myös itseltämme ja omista virheistämme.”

Siitäpä ohjenuoraa itse kullekin. Opiskelun lomassa voi vaikkapa riipaista kovat kännit tästä.

Erityiskiitos siitä, että mukana oli Yrjö Jylhän hieno ”Kaivo”-runo.

Esityskuvat (c) Tapio Aulu

(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Hämeenlinnan Teatteri!)

Talle / Teatterikärpänen 17.2.2017


hameenlinnan-teat-logo.jpgReilusti yli satavuotias hämäläisten oma teatteri tarjoaa omaleimaisen ja taiteellisesti korkeatasoisen ohjelmiston Verkatehtaan ainutlaatuisessa kulttuuriympäristössä. Teatteri ruokkii kulttuurinnälkäisiä monipuolisesti näytelmillään ja rikastuttaa alueen taidetarjontaa myös yhteistyöllä muiden kulttuuritoimijoiden kanssa.

Teatterin lipunmyynti on avoinna maanantaista perjantaihin klo 12.00 – 18.00 välisenä aikana sekä esityspäivinä tunnin ennen esitystä.

Hämeenlinnan Teatteri | Keinusaarentie 5, 13200 Hämeelinna | puh. 0600 102030 | hmlteatteri.fi