Don Juan

Komedia – Turun Kaupunginteatteri – Turku

ESITYKSEN TIEDOT

  • Pieni näyttämö
    Itäinen Rantakatu 14

  • 5.9. – 31.12.2019
    10.1. – 31.3.2020

  • Noin 2 h 30 min (sis. väliajan)

  • 18 € – 39 €

OSTA LIPUT
JAA FACEBOOKISSA

Don Juan

Molieré

Rakkaus on tehty jaettavaksi

Don Juan, tuo holtiton barokkikukko, kylvää ympärilleen rakkauden siemeniä. Jälkeen jää pettyneitä morsioita, epätoivoisia velkojia ja kostohimoa puhkuvia lankomiehiä. Seikkailijan kintereillä seuraa palvelija Sganarelle milloin kauhistuneena, milloin isäntänsä oikeuksia puolustaen. Don Juanin kiihkeässä elämänpelissä sekoittuvat tunteet ja tuoksut, viettely ja hylkääminen, synti ja synnin palkka.

Hullunhauska komedia tuhoisasta sarjahurmaajasta

Molièren klassikkokomedian Don Juanille mikään ei ole pyhää, ei edes isän rakkaus. Maailma on hänen valloituskenttänsä, ja jotakin hämmästyttävän tuttua hänessä on. Don Juan liihottelee 1600-luvulta suoraan meidän aikamme ytimeen. Pasi Lampelan ohjaamassa esityksessä on luvassa vauhdikkaita käänteitä, säkenöivää dialogia, fyysistä komediaa, hillittömiä hahmoja, ja lopulta melkoisia metafyysisiä väristyksiä kun Don Juan saa luokseen viimeisen vieraansa. Karnevalistinen meno tempaa mukaansa, mutta esitys herättää myös puntaroimaan tekemiemme valintojen ja tekojen seurauksia.

”Ei, tapahtukoon mitä tahansa, älköön kukaan pääskö sanomaan että minä katuisin.”
– Don Juan

Don Juanina Eero Aho

Komedian roolitus tuo näyttämölle taitoa ja karismaa, jolle on vaikea löytää vertaista: Don Juanina katsojia viettelee Eero Aho. Viimeksi Aho esiintyi Päänäyttämöllämme Hamletissa, jonka petollisen kuningas Claudiuksen roolissa nähtiin lupaavia elostelijan elkeitä. Ahon aisaparia Sganarellea esittää Taru sormusten herrasta -näytelmässä ja Tanssii tähtien kanssa -sarjassa joukkoihastusta aiheuttanut Hannes Suominen. Komedian muissa rooleissa loistavat Minna Hämäläinen, Riitta Salminen, Petri Rajala, Markus Ilkka Uolevi ja Kimmo Rasila. Tuubaa esityksessä soittaa Kari Lilja.

Ohjaajana Pasi Lampela

Ohjaaja, kirjailija ja käsikirjoittaja Pasi Lampela on parikymmenvuotisen uransa aikana ohjannut Turun Kaupunginteatteriin esitykset Kuolemaani saakka (1999), Demonit (2002) ja Yksityisiä keskusteluja (2011). Lampela kuuluu sukupolvensa keskeisiin teatterintekijöihin, ja hän on ohjannut omien näytelmiensä lisäksi niin klassikoita kuin modernia draamaakin.

”Molièren Don Juan kiehtoo minua, koska sen merkitykset eivät tyhjene lopullisesti koskaan. Se on yhtä aikaa riehakkaan koominen ja ajatuksia herättävä tarina kapinallisesta, joka näkee vallan väärinkäytön läpi sen kaikissa yhteiskunnallisissa muodoissa, mutta hairahtuu omalla tavallaan samaan vallan väärinkäyttöön itsekin. Tunnistan tämän omasta sukupolvestani.”
– Pasi Lampela

 Tästä esityksestä löydät myös Teatterikärpäsen puraisuja blogin sivun alta. 

Tekijät

Teksti: Molière
Suomennos:  Arto af Hällström
Sovitus: Pasi Lampela 2018
Ohjaus: Pasi Lampela
Lavastussuunnittelu: Markus Tsokkinen
Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen
Äänisuunnittelu: Tuomas Rissanen
Valosuunnittelu: Jarmo Esko
Naamioinnin suunnittelu: Anna Kulju
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Rooleissa

Eero Aho, Minna Hämäläinen, Petri Rajala, Kimmo Rasila, Riitta Salminen, Hannes Suominen, Markus Ilkka Uolevi. Tuubansoittaja Kari Lilja.

Liput

Lohko 1: 39 / 37 / 23 €
Lohko 2: 34 / 32 / 18 €
Lippukategoriat: perusl. / eläk. / opiskelija, työtön
Hinnat sisältävät palvelumaksun. Tyky-etu ja epassi käyvät maksuvälineenä.

Syyskuu

to 5.9.2019 klo 19.00 ennakko
pe 6.9.2019 Ensi-ilta!
pe 13.9.2019 klo 19.00
la 14.9.2019 klo 19.00
la 21.9.2019 klo 14.00
la 21.9.2019 klo 19.00
pe 27.9.2019 klo 19.00

Lokakuu

la 5.10.2019 klo 14.00
la 5.10.2019 klo 19.00
pe 11.10.2019 klo 19.00
la 26.10.2019 klo 14.00
la 26.9.2019 klo 19.00

Marraskuu

pe 1.11.2019 klo 19.00
to 21.11.2019 klo 19.00
pe 22.11.2019 klo 19.00
la 30.11.2019 klo 14.00
la 30.11.2019 klo 19.00

Joulukuu

to 5.12.2019 klo 19.00
la 14.12.2019 klo 19.00
to 19.12.2019 klo 19.00
ti 31.12.2019 klo 19.00

Tammikuu

pe 10.1.2020 klo 19.00
pe 17.1.2020 klo 19.00
la 18.1.2020 klo 14.00
pe 31.1.2020 klo 19.00

Helmikuu

la 8.2.2020 klo 14.00
la 8.2.2020 klo 19.00
ti 25.2.2020 klo 19.00

Maaliskuu

pe 6.3.2020 klo 19.00
pe 13.3.2020 klo 14.00
pe 13.3.2020 klo 19.00
ti 31.3.2020 klo 12.00
ti 31.3.2020 klo 19.00

Teatterikärpäsen puraisuja blogi

Don Juan / Turun Kaupunginteatteri

 Meikäläisen teatterihistoriasta puuttuu monenlaista klassikkoteosta. Moniin olisi tarjoutunut tilaisuus jo vuosia sitten, mutta kiinnostukseni kohteet ovat heilahdelleet moneen suuntaan ja aika monet klassikot olen ihan tarkoituksella kiertänyt kaukaa, koska olen etukäteen kuvitellut niitä aikansa eläneiksi, ajan patinoimiksi ja koinsyömiksi teoksiksi, joita katsellessani joutuisin pidättelemään haukotustani, katselemaan vaivihkaa rannekelloani (jos minulla ylipäätään sellainen vielä olisi) ja tekemään muutenkin kaikkeni sen eteen, ettei silmät alkaisi lupsumaan kesken kaiken kiinni.

 Kaikenlaisia ennakkoluuloja sitä ihminen mukanaan kantaa. Molièren teoksista aiemmin olivat tuttuja Luulosairas ja Saituri(luulin sitä joskus samaksi kuin Saiturin joulu, hah) ja niiden parissa kyllä viihdyin yllättävänkin hyvin – terävää yhteiskuntakritiikkiä ja havaintoja meistä ihmisistä kera maukkaan dialogin ja paikoin poskettomankin huumorin. Don Juanin viettelyhommista olin jotain kuullut ja tähän ikään vähän nähnytkin (etenkin valomerkin aikoihin kauan aikaa sitten), joten olin henkisesti ja fyysisesti valmistautunut tähän Turun reissuun. No, saattoipa tässä ennakkoon kiinnostustani herätellä sekin, että nimiroolissa huseeraisi takuumiesteni ykkönen Eero Aho, ohjaksissa Pasi Lampela ja lavastamassa Markus Tsokkinen(ja toki mukana muitakin kiinnostavia persoonia lavalla ja taustajoukoissa). Näiden henkilöiden yksittäiset suoritukset monesta eri teatterista keikkuvat yhä edelleen kärkikahinoissa mitä kaikkienaikojen suosikkeihini tulee, vaan mitä tapahtuu kun kolmikon tiet kohtaavat…

 Ennen esityksen alkua kierroksia jo lämpiössä lisäsi se tosiseikka, että käsiohjelmasta muodostui juliste ja suunnittelin jo ajan patinoimaa kehystystä kuvalle, jossa raukeanoloinen Don Juan istuu ammeessa vähän veemäinen ilme vahvasti maskeeratuilla kasvoillaan ja seuralaiseni mukaan ”nuuskii sormiaan”, tuore valloitus kenties juuri saavutettuna. Jaahas, ja siitä sitten kellot jo soivatkin ja suuntasimme katsomoon, jossa ajan patinoima lavastus herättikin heti huomioni ja eipä aikaakaan kun pöntölle istui tuubansoittaja ja sitten mentiin.

 Ensimmäiset minuutit olivat ns. alkusoittoa, kun Don Juanin uskollinen palvelija Sganarelle, niin mainio Hannes Suominenvalkeassa superhessupuvussaan ja peruukissaan, että ETTÄ! Tekisi mieli kyyditä miekkonen jotenkin kotiini ja saisi siinä vieressä seisoskella uskollisena vähän kyyryssä, kädet etumuksella tahi vähän ujona hypistelemässä kangasta ja toteuttamassa kaikenlaisia tehtäviä. Tietysti kohtelisin häntä kunnioittaen ja kuuntelisinkin auliisti, jos hänellä sattuisi järkeilyvaihde päälle. Miten sympaattinen hahmo ja roolisuoritus ja kaikki, olin myyty heti alkumetreillä jo! Jaa niin mitä? Juu, Sganarelle yrittää huiskia lakeija Gusmania (Kimmo Rasila) huoneesta ulos ennen kuin isäntä saapuu mestoille. Don Juan, isäntä itse makaa ketarat levällään taustalla ammeessa pyyhe kasvoillaan ja kun sieltä noustaan ja astellaan korskean orhin lailla mustissa pitkissä saapikkaissa lavan edustalle ja aletaan suoltaa omasta viehätysvoimastaan kicksejä ammentavana herkullista tekstiä mahtavalla äänenpainolla artikuloiden, meikäläistä ja muuta enemmän tahi vähemmän arvovaltaista ensi-iltayleisöä viedään kuin laskiämpäriä. Tämä on herkkua, niiiin herkkua, ja vartin jälkeen olin jo valmista kamaa nousemaan ylös ja aplodeeraamaan seisten. Täydellistä.

Katsokaa nyt tätä! (c) Otto-Ville Väätäinen ja Marita Koivisto

Pojaat hutunkeitossa

Muistan vieläkin kuin eilispäivän, kun Kansallisteatterin Vanja-enon kännäyskohtauksessa herra Aho kaatoi ämpärillisen vettä päähänsä ja sain eturivissä osan siitä päälleni ja ajattelin, että saatana ei haittaa, antaa tulla vaan, nyt nautitaan ja kirjaimellisesti mentiin helmat märkänä väliajalle. Sama fiilis valtasi nyt mieleni kun Don Juan kertoi antaumuksella ja itseriittoisen yliampuvalla tyylillään uudesta valloituksestaan ja katse tavoitti jonkun onnekkaan uhrin yleisön joukosta ja suunta puheille vaihtui lennossa. En ollut nyt eturivissä, mutta ns. helmat märkänä kuvaannollisesti jälleen. Ja Sganarelle seisoo vieressä niin kypsänä niin kypsänä, kun on nämä tismalleen samat hurmauslitaniat kuullut taatusti kymmeniä, ellei satoja kertoja tässä pestissään. Eipä käy miestä kateeksi, eikä myöskään Dona Elviraa (Minna Hämäläinen), joka sattuu olemaan Don Juanin vaimo. Aviopuolisohan ei ole mikään este sille, että rakkaus kun iskee kohdalle, sille ei voi mitään ja Don Juan tuntuu hullaantuvan ihan kaikista, elollisista ja elottomistakin, jotka eteen tai taakse, päälle tai alle sattuvat.

 Sganarellen ja Herra Elostelijan/Kutusumpun vuoropuhelua ja keskinäistä pallottelua seuratessa ei voi muuta kuin istua hymy korvissa ja välillä käsi suun edessä, niin absurdiksi jutut ja touhut välillä menevät. Takaraivossa tykyttää naurusulake kuumana jälleen. Osaa se Don Juan puhua ihan ”normaalistikin” mutta harvemmin tätä tapahtuu, useimmiten kun on joku sopiva kohde vokoteltavana niin lavalla kuin yleisönkin joukossa ja silloin on toisenlainen lipevämpi ääni kellossa. Kuulostaa muuten välillä ihan nuorelta Pentti Siimekseltä, kenties jopa Kurt Kuurnalta, elostelija hänkin. Nähdäänpä kunnon kissatappelukin, kun samaan aikaan paikalle sattuu tuorein valloitus Charlotta (Riitta Salminen) ja hetkeä aiempi kosinnan kohde Mathurine (Minna Hämäläinen). Ensin syytellään toinen toisiaan ja sitten jo kontataan pitkin lavaa Don Juanin kuvitteellisessa talutusnuorassa, ja Sganarelle pyörittelee silmiään taaempana tyyliin ”hohhoi taas sitä mennään…”. Kateeksi ei käy myöskään nuorta Pierrot’ta (Markus Ilkka Uolevi), voipi olla että Charlottan rakkaudenosoitukset ja läheisyyshommelit jää tällä menolla jatkossakin saavuttamatta kun eräs toinen napsii makoisaksi kypsyneen hedelmän suoraan nenän edestä.

 Lavalla ramppaa myös mitä oudompaa porukkaa aina rammasta kerjäläisestä (Kimmo Rasila) Don Alonsoon (eläkkeeltä tositoimiin comebackin tehnyt Petri Rajala) pesäpallomailoineen. Näistä jälkimmäinen sattuu olemaan Dona Elviran veli ja suunnitelmissa ketkulle kunnon mäiskintä, mutta kun toinen veli Don Carlos (Markus Ilkka Uolevi, josta tässä hahmossa jostain syystä tulee mieleeni joku nätimpi versio länkkärien palkkamurhaajasta) on juuri hetkeä aiemmin tullut pelastetuksi Don Juanin toimesta, niin suunnitelmat kusevat pahasti. Posketonta menoa ja tuntuu että välillä vähän improvisoidaankin, mutta kaikki on taatusti millintarkkaan suunniteltua ja ohjattua. Tai ainakin niin otaksun. Kaiken keskellä tuubansoittaja Kari töräyttelee säveliä ja ääniefektejä minkä ehtii, ja Don Juan suoltaa tekstiä niin paljon että ihan hirvittää. Kaiken hohottelun keskellä alkaa päässä raksutella, että kuka tässä nyt lopulta onkaan se, joka saa lopullisen sanan ja kuka vie ketä. Kenen on valta?Isäkin (Petri Rajala) yrittää saada poikaansa ruotuun. Suuret on puheet, vaan kuka määrää lopulta tahdin? Parannusta koitetaan ja paskan marjat, loppujen lopuksi löytyy yksi ainut, joka saa Don Juanin polvilleen ja vielä alemmas. Ja sitten mennään niin, että leuka loksahtaa auki ja suusta pääsee hiljainen, mutta napakka ”waaau”.

Mikä lie hukassa hra Dimanchen vaatteiden alla…

 Jää sentään vielä kylpyankka ja eräs, joka taas yleisön joukosta bongaa uuden kohteen.

 Täydellistä teatteria ja niin nautinnollista, että olisin katsonut heti perään uudestaan. Tässä taisi olla tämän vuoden The Näytelmä? Ja Eero Aho, ai että. Mikä pitelemätön charmi ja karisma ja härski röyhkeys ja kaikki samassa paketissa, hän tietää ja osaa kyllä kaikki kikat ja konstit. Eipä Hannes Suominenkaan hassumpi ollut, jännä vastapari ja erityisen hykerryttävää seurattavaa Sganarellen jutut ja puuhat sivummalla, ja järkeilyt myös! Lavastus, puvut, valot, ihan kaikki. Ei moitteen sanaa mistään. ”Nevöhööd” moitteille.

Erityispointsit herra Dimanchelle (Kimmo Rasila) asusta, habituksesta ja pokanpitokyvystä (olisinpa ollut kärpäsenä katossa seuraamassa tämänkin kohtauksen harjoituksia joskus), Charlottan päheälle farkkuasulle ja Dona Elviran kinkyille punaisille bootseille.

Peiliinkatsomisen paikka

 Sellainen huomio vielä loppuun, että ystäväni näki ottamani kuvan käsiohjelman kannesta (kuva tuolla alussa) ja ihmetteli viestillä, että ai siinä on Eero Aho. Hän kun luuli sitä Poets of the Fallin laulajaksi, joka maskeerattu hiukan överiksi. Kiertue ehkä hiukan venähtänyt… Yhdennäköisyys on kieltämättä aikamoinen. Tsekatkaas tästä.

 Tätä ei kannata missata. Jos antaisin tähtiä, loppuisi asteikot kesken. Lisäinfoa täältä.

Esityskuvat (c) Otto-Ville Väätäinen

(Näin esityksen median vapaalipulla, kiitos Turun Kaupunginteatteri!)

Talle / Teatterikärpänen 9.9.2019


Turun Kaupunginteatteri | Iso näyttämö | Pieni näyttämö | Sopukka | Itäinen Rantakatu 14, 20800 Turku | Myyntipalvelu: 02 262 0030 | Puhelinvaihde: 02 262 0000 | Lippis Itäinen Rantakatu 14, 20800 Turku, avoinna ti-la 12 – 19 | teatteri.turku.fi


Turun Kaupunginteatterissa nähdään vuosittain n. 400 esitystä. Omia ensi-iltoja turkulaisessa teatterissa on vuosittain 5 – 10, tämän lisäksi teatterissa nähdään lukuisia vierailunäytäntöjä. Turun Kaupunginteatteri luetaan suureksi suomalaiseksi teatteriksi ja siellä vierailee vuosittain n. 100 000 katsojaa.  Turun Kaupunginteatterin teatteritalossa oli iso peruskorjaus, joka valmistui syyskuussa 2017.