Heraldinen tervehdys, hyvä lukija. Saanemme johdattaa sinut komedia Aateliskalenterin pariin? Näytelmässä vapaa kartanonherra Gustav von Walhberg pitää kulisseja pystyssä sukutilallaan vaimonsa Viola von Wahlbergin kanssa, vain hiukan ylipukeutuneena. Kunnes kartanon palvelustyttö saa kaksospojat, jotka juonittelun tuloksena joutuvat erilleen ja lähtevät aikuistumaan toisistaan tietämättä.

Lapsi A:sta tulee koruttoman työläiskodin vesa ja lapsi B saa pienen, kolmikirjaimisen sanan etunimensä ja sukunimensä väliin, kultalusikan suuhunsa, suhdeverkoston hyppysiinsä ja paikan Suomen Ritariston ja Aatelin Aateliskalenterista. Kyse on kirjasta, johon ei pääse rahalla, meriiteillä, eikä uhkailulla vaan syntymällä oikealle isälle, koska aateluus periytyy vain mieslinjassa.

Hetkinen, otetaanpa taaksepäin. Kerroimmeko jo, kuka on isä ja saivatko kaksoset tietää sukulaisuudestaan? Kaikki selviää, kunhan ensin juonenkäänteet vyöryvät, ihmiset rakastuvat vääriin henkilöihin ja paljastukset seuraavat toisiaan. Ja kunhan saamme nauraa luokkajaon kliseille, ihmisen pikkumaisuudelle ja hienoiselle vedätykselle, joka panee Gussenkin fundeeraamaan. Naurammeko sittenkin sinulle ja minulle?

KATSOJAPALAUTTEITA

”Kiitos Aateliskalenterista! Ihanan kreisiä menoa ja samalla antoi ajattelemisen aihetta. Lavastus aivan huippu!”
”Esitys sai aidosti nauramaan.”
”Vauhdikas ja erittäin viihdyttävä!”
”Olipa kerrankin loppukliimaksi!”
”Aivan ihana nappisuoritus. Kiitos näyttelijöille! Käykää ihmeessä katsomassa.”
”Ihan hillitön!”