Naisia hermoromahduksen partaalla | Hämeenlinnan Teatteri

Naisia hermoromahduksen partaalla

Musikaali – Hämeenlinnan Teatteri – Hämeenlinna

ESITYKSEN TIEDOT

  • Päänäyttämö
    Keinusaarentie 5

  • 14.9.2017. – 23.3.2018

  • Noin 2 h 30 min

  • Esityksessä on väliaika

  • 24 € – 38 €

OSTA LIPUT
JAA FACEBOOKISSA

Naisia hermoromahduksen partaalla

Jeffrey Lane & David Yazbek

Nyt ensimmäistä kertaa Suomessa!

Jeffrey Lanen ja David Yazbekin musikaali Naisia hermoromahduksen partaalla perustuu espanjalaisen Pedro Almodovarin saman nimiseen, huippusuosittuun, elokuvaan vuodelta 1988. Musikaalin juoni noudattelee varsin uskollisesti elokuvan tapahtumakulkuja. Se on absurdi farssi intohimoisista ja aktiivisista naisista ja kevytmielisestä miehestä, joka ei voi olla rakastumatta jokaiseen vastaantulevaan naiseen.

Hyvin rakennettu Broadway-musikaali on mm. palkittu arvostetuilla Tony-palkinnoilla ja sitä on esitetty hyvällä menestyksellä mm. Lontoo West Endissä. Se on mahtava, elämäniloinen ja omalla tavallaan myös viisas tarina rakkaudesta, mustasukkaisuudesta ja särkyvistä sydämistä. Se näyttää hyvin tunnistettavalla ja hauskalla tavalla mihin kaikkeen hulluuteen rakkaus voi ihmisen ajaa ja kuinka ihanaa, mutta katoavaista rakkaus kuitenkin lopulta on.

 Tästä esityksestä löydät myös Teatterikärpäsen puraisuja blogin sivun alta. 

Tekijät

Teksti Jeffrey Lane
Sävellys ja sanoitus David Yazbek
Suomennos Mikko Koivusalo
Ohjaus Maiju Sallas
Lavastussuunnittelu Eira Lähteinen
Pukusuunnittelu Satu Suutari
Valosuunnittelu Hannu Suutari
Äänisuunnittelu Timo Pönni
Esityskuvat Tapio Aulu

Rooleissa

Aleksi Aromaa, Lotta Huitti, Maiju-Riina Huttunen, Katariina Kuisma-Syrjä, Matti Leino, Petja Lähde, Liisa Peltonen, Birgitta Putkonen, Johanna Reilin, Sinikka Salminen, Lasse Sandberg, Kirsi-Kaisa Sinisalo, Mikko Töyssy

Muusikot

Antti Paranko, Kalle Penttilä, William Suvanne, Jussi Seppälä, Lauri Malin

Syyskuun esitykset

Ensi-ilta 14.9.2017

to 14.9.2017 klo 19.00
la 16.9.2017 klo 13.00
pe 22.9.2017 klo 19.00
la 23.9.2017 klo 13.00
pe 29.9.2017 klo 19.00

Lokakuun esitykset

pe 6.10.2017 klo 19.00
la 7.10.2017 klo 13.00 ja klo 18.00
pe 27.10.2017 klo 19.00
la 28.10.2017 klo 13.00 ja klo 18.00

Marraskuun esitykset

pe 10.11.2017 klo 19.00
la 11.11.2017 klo 13.00
pe 17.11.2017 klo 19.00
la 18.11.2017 klo 13.00
ke 22.11.2017 klo 19.00
to 23.11.2017 klo 19.00

Joulukuun esitykset

pe 1.12.2017 klo 19.00
la 2.12.2017 klo 13.00
to 7.12.2017 klo 19.00
pe 8.12.2017 klo 19.00
la 9.12.2017 klo 13.00

Tammikuun esitykset

to.25.1.2018 klo 19.00
pe 26.1.2018 klo 19.00
la 27.1.2018 klo 13.00

Helmikuun esitykset

la 3.2.2018 klo 13.00
pe 23.2.2018 klo 19.00
la 24.2.2018 klo 13.00

Maaliskuun esitykset

pe 2.3.2018 klo 19.00
la 3.3.2018 klo 13.00
pe 23.3.2018 klo 19.00

Liput

Peruslippu 38 €
Ryhmä, eläkeläiset (arkisin) 34 €
Opiskelijat, työttömät, lapset (arkisin) 24 €

Videotraileri Hämeenlinnan Teatteri

RAVINTOLAT & HOTELLIT

 

Teatterikärpäsen puraisuja blogi

Naisia hermoromahduksen partaalla / Hämeenlinnan Teatteri

Varsin miesvoittoinen on ollut tämä teatterivuoteni toistaiseksi (on ollut Tuntematonta sotilasta ja sen Seitsemää veljestä, molempia pariinkin otteeseen), mutta nythän siihen pläjähti kunnon käänne. Naisia hermoromahduksen partaalla -musikaali (ja tulevalla viikolla vielä Pentinkulman naiset, samassa teatterissa sekin)! Sivistin itseäni ennakkoon katsomalla kesällä samannimisen elokuvan, ja siinä rytäkässä opettelin, miten kirjoitetaan Pedro Aldomovarin nimi oikein vai olikos se nyt Almodóvar sittenkin? Tutuksi tuli myös caspatsho elikkäs gazpacho. Leffan nähtyäni olin vielä enemmän sekaisin mitä aiemmin. Tolkutonta pajatusta espanjaksi ja hullunhauskoja käänteitä. Mietin päätäni pudistellen, että millainenkohan musikaali tästä sekoilusta oikein saadaan aikaan!

 Jaa millainen! Täysin sekopäisen överi ja ehkäpä hulluinta menoa, mitä aikoihin on nähty. Ja kaikki tämä positiivisessa mielessä. Käsiohjelmaa yleisölämpiössä tiiraillessani taisin sanoa parikin kertaa ääneen ”Ei helvetti minkä näköistä porukkaa”, sydän täynnä lämpöä kuitenkin. En tiedä mitä se minusta tai maustani kertoo, mutta saan jotain outoja kicksejä huvittavannäköisistä peruukeista, viiksistä ja pastellisävyisistä miesten housuista. Ehtymätön inspiraationlähteeni näköjään, ja sitä settiä olen suureksi ilokseni saanut kokea viimeaikoina aika paljonkin.

Pepa (Sinikka Salminen) keskellä lääkärin käsittelyssä

Taksikuskin ja muiden jorausmeiningit

 Mistäköös tämä musikaali sitten kertoo? No naisista hermoromahduksen partaalla tietysti! Ja vähän miehistäkin. Kaiken alku ja juuri on tapanikansamaisin elkein entréen tekevä näyttelijä Iván (Lasse Sandberg taas oikein elementissään), joka on aiheuttanut pahemmanluokan sydänsuruja kanssanäyttelijätär Pepalle (Sinikka Salminen unelmaroolissaan) eli mennyt ja hylännyt tämän. Ivánilla on toki vaimo Lucia (Katariina Kuisma-Syrjä) ja poikakin, Carlos (Matti Leino, leffassa tässä roolissa nuori Antonio Banderas…), mutta niistä herra ei tunnu piittaavan. Mukana menossa myös Pepan paras ystävä, mallitypykkä Candela (täysin hillitön tapaus Liisa Peltonen) ja tämän nuori, salskea rakastajatar Malik (Emppu Jurvanen), joka osoittautuu etsintäkuulutetuksi. No, kuvissa lappaa myös kaikensorttista muuta karvapäätä, eli dubbausohjaaja Hectoria (Aleksi Aromaa, kiitos tästä hahmosta!), pälvikaljuista lääkäriä kaksteholaseineen (Petja Lähde), punkkaria (MiikkaJ. Anttila) sekä tietysti torttutukkainen taksikuski (Mikko Töyssy), joka sattuu aina sopivasti paikalle silloin, kun pitäisi siirtyä paikasta toiseen. Muutakin porukkaa lavalla pyörii, kaikki omalla omituisella tavallaan enemmän tai vähemmän karikatyyrimäisiä hahmoja. Sketsihahmokisoissa pärjäisi muutamakin…  Ja sitten ne 60-luvun tanssivat miehet pastelliasuissaan, hoh hoh mitä silmäkarkkia!

 Pepa yrittää saada tärkeää viestiä toimitetuksi Ivánille, mutta eipä siitä oikein meinaa tulla mitään, kun kaikki menevät koko ajan ristiin ja rastiin, ja puhelin vastaajineen rikotaan muutamaan otteeseen. Sänky syttyy palamaan, poliisit tekevät ratsioita, välillä kekkuloidaan pakarat paljaina ja välillä sukkiksissa ja riipaistaan mekko päältä useammankin kerran. Pepa valmistaa erinomaista gazpachoaan, johon tällä kertaa lykätään kourallinen Valiumia mausteeksi ja porukkaa lakoaa kesken lauseen ja yksikin estynyt neito Marisa (Lotta Huitti) pääsee vähän irroittelemaan kunnolla.

 Väliajalla kuulen useammankin sanovan, että aika sekavaa. No jos on liuta naisia hermoromahduksen partaalla, niin ihan taatusti on sekavaa! Sehän on selvä. Mutta miten ihanan värikästä ja mehukasta menoa! Väliajan jälkeen meinasin saada hermoromahduksen minäkin, kun takanani istunut mies rapisteli vaikka kuinka kauan jonkun karkkipussin kanssa korvani juuressa (siltä se ainakin kuulosti). Yritin kuitenkin käyttäytyä, vaikka mieleni teki kääntyä, tempaista pussi miehen käsistä ja huutaa kovaa ”Johan nyt perkele loppui se rapina!”

Lucia ja 60-luvun miehet…

Iván, kaikkien naisten unelma?

 Mistäköös tämä musikaali sitten kertoo? No naisista hermoromahduksen partaalla tietysti! Ja vähän miehistäkin. Kaiken alku ja juuri on tapanikansamaisin elkein entréen tekevä näyttelijä Iván (Lasse Sandberg taas oikein elementissään), joka on aiheuttanut pahemmanluokan sydänsuruja kanssanäyttelijätär Pepalle (Sinikka Salminen unelmaroolissaan) eli mennyt ja hylännyt tämän. Ivánilla on toki vaimo Lucia (Katariina Kuisma-Syrjä) ja poikakin, Carlos (Matti Leino, leffassa tässä roolissa nuori Antonio Banderas…), mutta niistä herra ei tunnu piittaavan. Mukana menossa myös Pepan paras ystävä, mallitypykkä Candela (täysin hillitön tapaus Liisa Peltonen) ja tämän nuori, salskea rakastajatar Malik (Emppu Jurvanen), joka osoittautuu etsintäkuulutetuksi. No, kuvissa lappaa myös kaikensorttista muuta karvapäätä, eli dubbausohjaaja Hectoria (Aleksi Aromaa, kiitos tästä hahmosta!), pälvikaljuista lääkäriä kaksteholaseineen (Petja Lähde), punkkaria (MiikkaJ. Anttila) sekä tietysti torttutukkainen taksikuski (Mikko Töyssy), joka sattuu aina sopivasti paikalle silloin, kun pitäisi siirtyä paikasta toiseen. Muutakin porukkaa lavalla pyörii, kaikki omalla omituisella tavallaan enemmän tai vähemmän karikatyyrimäisiä hahmoja. Sketsihahmokisoissa pärjäisi muutamakin…  Ja sitten ne 60-luvun tanssivat miehet pastelliasuissaan, hoh hoh mitä silmäkarkkia!

 Pepa yrittää saada tärkeää viestiä toimitetuksi Ivánille, mutta eipä siitä oikein meinaa tulla mitään, kun kaikki menevät koko ajan ristiin ja rastiin, ja puhelin vastaajineen rikotaan muutamaan otteeseen. Sänky syttyy palamaan, poliisit tekevät ratsioita, välillä kekkuloidaan pakarat paljaina ja välillä sukkiksissa ja riipaistaan mekko päältä useammankin kerran. Pepa valmistaa erinomaista gazpachoaan, johon tällä kertaa lykätään kourallinen Valiumia mausteeksi ja porukkaa lakoaa kesken lauseen ja yksikin estynyt neito Marisa (Lotta Huitti) pääsee vähän irroittelemaan kunnolla.

 Väliajalla kuulen useammankin sanovan, että aika sekavaa. No jos on liuta naisia hermoromahduksen partaalla, niin ihan taatusti on sekavaa! Sehän on selvä. Mutta miten ihanan värikästä ja mehukasta menoa! Väliajan jälkeen meinasin saada hermoromahduksen minäkin, kun takanani istunut mies rapisteli vaikka kuinka kauan jonkun karkkipussin kanssa korvani juuressa (siltä se ainakin kuulosti). Yritin kuitenkin käyttäytyä, vaikka mieleni teki kääntyä, tempaista pussi miehen käsistä ja huutaa kovaa ”Johan nyt perkele loppui se rapina!”

Candela soittaa puhelun, Malik ottaa suihkun

Eka puolisko oli täyttä tykitystä, mutta väliajan jälkeen meno hiukan lässähti ja jäi junnaamaan paikoilleen. Hyvin piti pokka kyllä oikeussalissa tuomareilla, kun yhdestä nuijasta lensi nuppi irti… Keskittymistäni häiritsi se rapiseva karkkipussikin (jonka luulin jo olevan mielikuvitukseni tuotettakin, sillä vieressäni istunut mieheni ei ollut moksiskaan eikä ollut kuullut mitään!).

 Jos kuvailisin tätä musikaalia viinitermein, olisi tämä runsaan hedelmäinen, rönsyilevä, notkea, värikäs. Tanniinisuus vähän tuli läpi loppupuolella, mutta jälkimaku oli antava ja messevä. Korkkaisin toisenkin pullollisen tätä samaa!

Kaikkineen varsin onnistunut väriläiskä syksyn harmaisiin hetkiin. Varoitus! Saattaa innostaa miehet laulamaan ”Blaa bla blaa blaa”-lauluja matalalla äänellä. Toivottavasti innostaa myös kasvattamaan viikset, hankkimaan afroperuukin, ostamaan vaaleansiniset housut ja menemään kansalaisopiston salsaryhmään (voi salsata tanssin tai kastikkeen muodossa, ihan miten vain).

Esityskuvat (c) Tapio Aulu

(Näin esityksen vapaalipulla, kiitos Hämeenlinnan Teatteri!)

Talle / Teatterikärpänen 14.9.2017


Hämeenlinnan Teatteri | Keinusaarentie 5, 13200 Hämeelinna | puh. 0600 102030 | hmlteatteri.fi

Teatterin lipunmyynti on avoinna maanantaista perjantaihin klo 12.00 – 18.00 välisenä aikana sekä esityspäivinä tunnin ennen esitystä.