Myrskyluodon Maija

Musikaali – Helsingin Kaupunginteatteri – Helsinki

Loading...

ESITYKSEN TIEDOT

Suuri näyttämö
Eläintarhantie 5

Näytännössä: 22.8. – 10.12.2017

Kesto: n 2 h 50 min
Väliaika: kyllä
Liput: 36,50 – 78 €

OSTA LIPUT
Tilaa väliaikatarjoilut
JAA FACEBOOKISSA

Myrskyluodon Maija

Anni Blomqvist – Lasse Mårtenson

Kotimainen suurmusikaali

Lasse Mårtensonin säveltämä Myrskyluodon Maija saa ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä elokuussa 2017. 50 vuotta täyttävä Helsingin Kaupunginteatteri juhlistaa uudella kotimaisella suurmusikaalillaan Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä. Myrskyluodon Maija kuvaa suomalaisen naisen elämää ja itsenäistymistä 1800-luvun Ahvenanmaalla, keskellä merta Myrskyluoto-nimisellä saarella. Teos tuli tunnetuksi Anni Blomqvistin romaanisarjaan perustuvana tv-sarjana 1976, johon Lasse Mårtenson sävelsi unohtumattoman musiikin. Tämä suomalaisten sieluun soimaan jäänyt musiikki kuullaan nyt ensimmäistä kertaa näyttämöllä musikaaliteoksena. Musikaalin dramatisoi Seppo Parkkinen Anni Blomqvistin teosten pohjalta ja ohjaa Kari Rentola. Laulujen sanat Maija Vilkkumaa. ”Myrskyluodon Maija kertoo taiteen vertauskuvan kautta Suomen itsenäisyystaistelusta. Myrskyluodon Maija on Suomi-neito. Juhlaesityksemme on musikaali, sillä musiikkiteatteri on oleellinen osa Helsingin Kaupunginteatteria”, sanoo teatterinjohtaja Asko Sarkola.

 Tästä esityksestä löydät myös Teatterikärpäsen puraisuja blogin sivun alta. 

Tekijät

Dramatisointi Seppo Parkkinen
Ohjaus Kari Rentola
Musiikin sovitus Arttu Takalo  
Sanoitukset Maija Vilkkumaa
Kapellimestari Eeva Kontu
Koreografia Jyrki Karttunen
Lavastus Katariina Kirjavainen
Valosuunnittelu William Iles
Äänisuunnittelu Sakke Kiiski
Mainoskuva Henrik Schütt
Esityskuvat Tapio Vanhatalo

Rooleissa

Laura Alajääski, Aaro Wichmann, Sari Haapamäki, Helena Haaranen, Sofia Hilli, Anna-Maija Jalkanen, Juha Jokela, Kirsi Karlenius, Jyrki Kasper, Aksinja Lommi, Kai Lähdesmäki, Kari Mattila, Heidi Naakka, Unto Nuora, Jukka Nylund, Elilia Nyman, Sami Paasila, Mikko Paloniemi, Tiina Peltonen, Raili Raitala, Matti Olavi Ranin, Leena Rapola, Matti Rasila, Eero Saarinen, Inka Tiitinen, Antti Timonen, Marjut Toivanen, Kaisa Torkkel, Leenamari Unho, Mikki Vihma Lapset: Henrik Björklund, Luca Elshout, Jenni Haapanen, Ohto Heiskanen, Anton Hietalahti, Helmi Hänninen, Kaapo Kallio, Kaspian Kallio, Ella Niinistö, Pablo Ounaskari, Lotta Pesonen, Aada Punakivi, Miska Sagulin, Elsa Tapani, Kasperi Virta

Ensi-ilta 24.8.2017

Liput

36,50 € – 78 € (sis. pm)

Esitysajat

Elokuu

ti 22.8.2017 klo 19.00 Ennakko
ke 23.8.2017 klo 19.00 Ennakko
to 24.8.2017 klo 19.00 Ensi-ilta
la 26.8.2017 klo 13.00 ja klo 19.00
to 31.8.2017 klo 19.00

Syyskuu

pe 1.9.2017 klo 19.00
la 2.9.2017 klo 13.00 ja klo 19.00
pe 8.9.2017 klo 19.00
la 9.9.2017 klo 13.00 ja klo 19.00
to 14.9.2017 klo 19.00
pe 15.9.2017 klo 19.00
la 16.9.2017 klo 13.00 ja klo 19.00
ke 20.9.2017 klo 19.00
to 21.9.2017 klo 19.00
pe 22.9.2017 klo 19.00
la 23.9.2017 klo 19.00
ke 27.9.2017 klo 19.00
to 28.9.2017 klo 19.00
pe 29.9.2017 klo 19.00
la 30.9.2017 klo 13.00 ja klo 19.00

Lokakuu

to 5.10.2017 klo 19.00
pe 6.10.2017 klo 19.00
la 7.10.2017 klo 13.00 ja klo 19.00
to 12.10.2017 klo 19.00
pe 13.10.2017 klo 19.00
la 14.10.2017 klo 13.00 ja klo 19.00
pe 20.10.2017 klo 19.00
la 21.10.2017 klo 13.00 ja klo 19.00
pe 27.10.2017 klo 19.00
la 28.10.2017 klo 19.00
ti 31.10.2017 klo 13.00 ja klo 19.00

Marraskuu

to 2.11.2017 klo 19.00
pe 3.11.2017 klo 19.00
ke 8.11.2017 klo 19.00
to 9.11.2017 klo 13.00 ja klo 19.00
la 11.11.2017 klo 19.00
to 16.11.2017 klo 19.00
pe 17.11.2017 klo 19.00
la 18.11.2017 klo 13.00 ja klo 19.00
to 23.11.2017 klo 19.00
pe 24.11.2017 klo 19.00
la 25.11.2017 klo 13.00 ja klo 19.00
ti 28.11.2017 klo 19.00
ke 29.11.2017 klo 13.00 ja klo 19.00

Joulukuu

pe 1.12.2017 klo 19.00
la 2.12.2017 klo 13.00 ja klo 19.00
to 7.12.2017 klo 19.00
pe 8.12.2017 klo 19.00
la 9.12.2017 klo 13.00 ja kl0 19.00
ti 12.12.2017 klo 19.00
to 14.12.2017 klo 19.00
pe 15.12.2017 klo 19.00
la 16.12.2017 klo 13.00 ja klo 19.00
to 28.12.2017 klo 19.00
pe 29.12.2017 klo 19.00
la 30.12.2017 klo 13.00 ja klo 19.00

Teatterikärpäsen puraisuja blogi

Myrskyluodon Maija / Helsingin Kaupunginteatteri

 Syksyn merkit olivat jo ilmassa kävellessämme pitkin Töölönlahden rantaa kohti vastaremontoitua Helsingin Kaupunginteatteria. Mukava tunne oli se. Ei enää suhaamista ratikalla Peacockiin! Vaikka siellä oma tunnelmansa olikin ja mukavia muistoja kertyi enemmän kuin tarvis, epämukavia istuimia ja lämpiön ahtautta en totisesti jäänyt kaipaamaan. Kotoisaa oloa ei paluu ”päätaloon” minulle kylläkään nostattanut, sillä en tunne enää oikein missään sitä tunnetta, että olisin kotona ”juuri tässä teatterissa”. Kunhan saan itseni katsomoon ja valot himmenevät – kotoisa tunne tulee siitä hetkestä, olin sitten missä tahansa.

 Alunperin teatteriseuranani piti olla äitini, mutta hänpä valitsi toisin ja lähti isän kanssa katsomaan Luontoiltaa Hauholle! Paikkuuhommiin lähti sitten mieheni, tuo suuri musikaalien ystävä… Meille oli varattuna nelosrivin paikat, mutta lippukassan Siru teki meille ehdotuksen, josta emme voineet hyvien perustelujen vuoksi kieltäytyä. Taaempaa näkisi kokonaisuuden kuulemma paremmin, ja niin lopulta löysimme itsemme riviltä 11. Muutos oli passeli, tosin vertailukohdettahan ei nyt jäänyt.

Myrskyluodon Maijan tarina oli minulle tuttu tv-sarjasta sekä Jyväskylän Kaupunginteatterin versiona, jossa musiikki oli Matti Puurtisen käsialaa. Nyt ensimmäistä kertaa musikaalissa kuultavat Lasse Mårtensonin unohtumattomat sävelet olivat tulleet tutuksi tv-sarjan tunnarista ja siitä, että yläasteella luokallani ollut Katri osasi musiikinopen riemuksi soittaa upeasti pianolla samaisen tunnusmelodian, ja joutuikin/pääsikin sitten joka välissä ja juhlissa soittamaan. Kun suuren näyttämön valtava esirippu alkoi nousta ja tuttuakin tutumpi kappale jylhänä kohota, suurehko liikutuksen aalto pyyhkäisi ylitseni ja tippa linssissä oltiin heti kättelyssä, ennen ensimmäistäkään repliikkiä. Musiikin voima, se on ihmeellinen.

Maija (Laura Alajääski) ja Janne (Aaro Wichmann)

Suutarilla meinaa lähteä juttu käsistä…

 Elellään 1800-luvun Ahvenanmaalla. Maija Loviisa Mickelintytär (Laura Alajääski) naitetaan vähän yllättäen Janne Eerikinpojan kanssa (Aaro Wichmann). Kosioreissun kohteeksi luullaan ensin Maijan vanhempaa sisarta Annaa (Anna-Maija Jalkanen), mutta Jannepa haluaa Maijan. Neitokaisen sydän on lämmennyt Magnukselle (Jyrki Kasper) ja nyt pitäisi ykskaks rakastaa täysin vierasta miestä. Janne on hyvä, työteliäs mies ja vaikuttaa lempeältä ja turvalliselta. Onkin sydäntäriipaisevaa katseltavaa, miten hän yrittää tarttua nuorikkoaan hellästi kädestä tai suukottaa, mutta Maijapa väistelee arasti ja välttelee hellyydenosoituksia. Hiljalleen rakkaus kuitenkin voittaa ja kiemurtelut vaihtuvat helliin katseisiin ja ujoihin vilkutuksiin – ja ainaiseen pelkoon ja odotukseen siitä, palaako siippa reissuiltaan. Tai menevätkö pellavapäiset lapsoset leikeissään liian pitkälle. Myrskyluodolla olot ovat karut ja meri ei armoa tunne. Luonto ottaa kyllä omansa, halusimme tai emme. Maija kiipeää Högbergille kaukaisuuteen tähyilemään ja antaa tunteen purkautua lauluna. Katsomossa pyyhiskellään roskia silmistä.

”Eikä oo kauniimpaa…”

Odotetusti Laura Alajääski on Maijan roolissa sielukkaan upea ja ilmeikkäät kasvot kuvastavat koko tunneskaalaa. Minulle tämän musikaalin huippukohta nähtiin silloin, kun Maija istui yksin näyttämön etureunassa laulamassa. Muutoin näyttämö oli tyhjä ja vaikkei olisi ollutkaan, minä näin vain Maijan. Musiikki ja laulu täyttivät koko salin, eikä siinä muuta olisi tarvittukaan. Täydellinen hetki.

Janne jäi minulle roolihenkilönä valitettavan etäiseksi hahmoksi. Maijan selviytymis-ja kasvutarinahan tämä onkin, ja puoliso taisi kyllä olla suurimmaksi osaksi jossain toisaalla. Aaro Wichmannin komeaa ääntä olisin mielelläni kuunnellut enemmänkin, samoin Jukka Nylundia ja Raili Raitalaa kalastajapariskuntana.

Mikko Vihma -faneille tiedoksi se, että Millangårdin isännällä ääntä piisaa kyllä.

Enpä sitten olisi odottanut sitä, että suutari Pellen singahtaminen parissa kohtauksessa lavalle elämöimään sähköistäisi koko tunnelman. Antti Timonen vetäisee ikään kuin näytösluontoisesti sellaisen hahmon, että vieressäni pilkkinyt miehenikin havahtui ja leuka nousi rinnasta. Timonen astelee rehvakkaasti estradille ja mielessäni käy välittömästi, että jaahas, tekijämies on tässä ja nytpä kääräistään hihat ja aletaan kunnolla hommiin. Kolomella kopeekalla olisi saanut tämä tyyppi tehdä meikälikalle kenkäpareja enemmänkin, ja kertoa susista ja vaikka mistä hurjakkeista. Ansaitut väliaplodit Antille (ja loppukiitoksissakin yleisö hänet palkitsi). Kovasti mieleeni oli myös Sami Paasila Maijan Jan-veljen roolissa. Hänen lauluaan ja liikekieltään olisin katsellut ja kuunnellut mielelläni enemmänkin, vaan katsojapa ei voi päättää lavan tapahtumista…

 Väkeähän lavalla piisaa paikoitellen enemmänkin niin kirkkoväkenä, saaristolaisina, mystisinä haltioina kuin meren vaahtopäinäkin. Välillä oli vaikeuksia tunnistaa kulloinkin äänessä olevia henkilöitä ja juuri kun bongasi oikean tyypin, olikin jo joku toinen äänessä. Sekaisin tunnuin menevän myös Maijan ja Jannen lasten lukumäärässä… Vaaleakutrisista, siniasuisista luonnon hengistä tuli osittain mieleeni ylikasvaneet Vaahteramäen Eemelit. Minkäs ihminen näille mielleyhtymilleen voi! Tulipa minulle mieleeni Hyvät, pahat ja rumat -elokuvakin Vallborgin hautajaissaattokohtauksesta. Kuulinko kastanjetit?

Jyrki Karttunen on koreografina tehnyt hienoa työtä. Kaikkia oivalluksia ei ehtinyt kunnolla edes havaitsemaankaan. Se valtava sammakkokin, heheh! Pidin hurjan paljon siitä, miten Maijaa ”kirkotettiin” ja kansa kulki hitaasti notkahdellen ees ja taas, ja miten myöhemmin näyttämön alta nousi joukko tummanpuhuvaa porukkaa Maijan tielle. Siinä velipoika taisi pitää Mikael-poikaa kädestä kiinni. Taustalla Marras (Mikko Paloniemi) tanssii jonkinlaista voitontanssia? (Ja joku muuten otti tässä kohtaa katsomossa valokuvan, salamavalo räpsähti. Murrrr!) Pidin Marras-hahmosta kovasti. Miten hän sivummalla tarkkaili ja aprikoi, ketä lähtisi matkaansa houkuttelemaan seuraavaksi ja odotellessaan voi pistää vaikka piipunpoltteluksi. Hänellä kyllä on aikaa…

 Eeva Kontu orkestereineen ansaitsee myös erikoismaininnan. En ole mikään alan asiantuntija joten ei siitä sen tarkemmin, mutta musiikki täytti sieluni juuri niin kuin odotinkin, ja vei tunnelmasta toiseen. Maija Vilkkumaalle myös pisteet oivasta sanoitustyöstä.

Lavastuksesta olin ehtinyt ja erehtynyt taas lukemaan mussutusta. Saariston talot tulivat ja menivät menojaan. En mitään hirmuisen näyttävää ja tajunnanräjäyttävää näyttämötekniikan hyödyntämistä vielä osannut odottaa (sen aika tulee vielä, olen siitä varma), tässä Maijassa minun mielestäni mennään musiikki edellä, enkä oikein osaa ajatella, millainen lavastusratkaisu tässä olisi kuulunut sitten olla – niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Mutta ne eestaas jatkuvalla syötöllä hilautuvat harsopilvet (ihan kirjaimellisestikin), hohhoijakkaa. Kauas pilvet karkaavat ja olisi voinut tässäkin tapauksessa kadota kyllä. Hyytävä viima olisi voinut puhaltaa ne välillä sivummallekin. Valoissa tuntui korostuvan sinisyys, kah vesillä kun ollaan.

 Oolannin sota oli mielestäni täysin turha kohtaus, ja kesällä tahkottujen parinkin Seitsemän veljeksen lukukinkereiden jälkeen aakkosten tavaaminen ei oikein enää jaksanut napata. Joulunaika näyttää olevan tulipaloherkkää sesonkia. Yllättäen alkoi myös tehdä riisipuuroa mieli. Muutamissa tärkeissä kohtauksissa kiirehdittiin liiaksi ja uutiset vain paukautettiin päin naamaa. Katsoja ei ehtinyt juuri odottamaan, että ei kai vaan mitään ikävää ole sattunut nyt.

 Olipa muuten hauskasti toteutetut silakoiden perässä sukeltelevat lokit! Yhdenkin lokin touhuja seurailin niin tiiviisti, että unohdin kokonaan lavan muut tapahtumat. Nimismiehellekin yksi mokoma aiheutti pienen yllärin. Samoin Maijan kirkottamisessa käytetty valtaisa valkoinen harsokangas, joka suorastaan heräsi eloon silmiemme edessä.

Armoa ei antanut Meri (ja tässä tapauksessa tarkoituksella isolla kirjoitettuna), vaan sinnikäs on Maija, eikä anna vastoinkäymisten suistaa Högbergiltä alas. Meillä kaikilla on oma högbergimme, minne kiivetä miettimään syntyjä syviä. Oma kaljaasimme, jonka kannella katsella pystypäin kohti tulevaisuutta. Myrskyluodon Maija on ansiokas avaus. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

ps. Erityiskiitos varsin informatiivisesta käsiohjelmasta. Oli mielenkiintoista lukea niin Anni Blomqvistin vaiheista kuin elämästä Ahvenanmaalla, työryhmän esittelystä ja mietteistäkin.

pss. Soiko illalla päässäni Myrskyluodon Maijan tunnari? Ei, vaan Rasputin. Älkää edes kysykö miksi.

Esityskuvat (c) Tapio Vanhatalo

(Näin esityksen ilmaisella pressilipulla, kiitos Helsingin Kaupunginteatteri!)

Talle / Teatterikärpänen 27.8.2017


Helsingin Kaupunginteatteri | Eläintarhantie 5, 00530 Helsinki | puh. (09) 39401  Arena-näyttämö, Hämeentie 2 | Lilla Teatern, Yrjönkatu 30 | Studio Pasila, Ratamestarinkatu 5 | Stoa, Turunlinnantie 1 | hkt.fi