Love Me Tender

Musikaali – Lahden kaupunginteatteri – Lahti

Loading...

ESITYKSEN TIEDOT

JUHANI-näyttämö
Kirkkokatu 14

Näytännössä: 1.9. – 16.12.2017

Kesto: 2 h 45 min
Väliaika: kyllä
Liput: 27 – 50 €

OSTA LIPUT
Tilaa väliaikatarjoilut
JAA FACEBOOKISSA

Love Me Tender

Musikaali täynnä Elviksen hittejä!
Unelmia, rakkautta ja rock´n rollia!

Mies ja kitara, sielussa soi rock´n roll ja palava sydän sykkii naisille. Eletään 1950–lukua ja amerikkalainen pikkukaupunki herää eloon, kun komea kulkuri kaartaa moottoripyörällään kaupunkiin. Muukalaisen tulo ei jää huomaamatta keneltäkään, eikä etenkään autokorjaamolla työskentelevältä Natalielta. Kun kaupunkiin leviää rakastumisen aalto, ovat kaikki pian ”All Shook Up”!

Broadway- musikaali Love Me Tender on fantastinen sekoitus hyväntuulisuutta, nuorta rakkautta ja kypsää lempeä, nostalgiaa ja huippuhyvää musaa.

Vauhdikkaassa musikaalissa kuullaan yli 20 Elviksen hittiä aina Heartbreak Hotelista Jailhouse Rockiin.
Musikaalin kulkurina nähdään Pimeys – yhtyeen laulaja ja kosketinsoittaja, karismaattinen Joel Mäkinen. Yhtye julkaisi juuri loistavat arviot saaneen uuden levyn. Joel Mäkinen näyttelee parhaillaan myös TV1:n uudessa draamasarjassa Presidentti.

Tekijät

Suomennos Heikki Sankari, Jussi ja Kristiina Vahvaselkä
Ohjaus
Ilkka Laasonen
Kapellimestari
Antti Vauramo
Koreografi
Johanna Keinänen
Lavastus
Pekka Korpiniitty
Pukusuunnittelu
Sari Suominen
Valosuunnittelu
Harri Peltonen
Äänisuunnittelu
Sami Järvinen
Esityskuvat Aki Loponen

Rooleissa

Saana Hyvärinen, Anni Kajos (vierailija), Annamaria Karhulahti (vier.), Paavo Kääriäinen, Mikko Jurkka, Liisa Loponen, Joen Mäkinen (vier.), Teemu Palosaari, Aarre Reijula sekä Eleonoora Martikainen ja Sami Ulmanen.
Tampereen Ammattikorkeakoulusta Matleena Junttanen, Kia Laitakari ja Veera Tapanainen.

Liput

Peruslippu 44 euroa
Eläkeläiset 41 euroa / koululaiset, opiskelijat, työttömät 27 euroa
Lauantaisin 50 euroa
Ryhmäedut voimassa myös lauantaisin

Ensi-ilta 2.9.2017 Juhani-näyttämöllä

Esitykset

Syyskuu

pe 1.9.2017 klo 19.00 Ennakko, la 2.9.2017 klo 19.00 Ensi-ilta, la 9.9.2017 klo 13.00 ja klo 19.00, la 16.9.2017 klo 13.00 ja klo 19.00, pe 22.9.2017 klo 19.00, la 23.9.2017 klo 13.00 ja klo 19.00, pe 29.9.2017 klo 19.00, la 30.9.2017 klo 13.00 ja klo 19.00

Lokakuu

la 7.10.2017 klo 19.00, pe 13.10.2017 klo 19.00, la 14.10.2017 klo 13.00, pe 20.10.2017 klo 19.00, la 21.10.2017 klo 13.00 ja klo 19.00, pe 27.10.2017 klo 19.00, la 28.10.2017 klo 13.00

Marraskuu

pe 10.11.2017 klo 19.00, la 11.11.2017 klo 13.00 ja klo 19.00, pe 24.11.2017 klo 13.00 ja klo 19.00, la 25.11.2017 klo 13.00 ja klo 19.00, ke 29.11.2017 klo 13.00 ja klo 19.00

Joulukuu 

la 2.12.2017 klo 13.00, to 7.12.2017 klo 19.00, pe 8.12.2017 klo 19.00, pe 15.12.2017 klo 19.00, la 16.12.2017 klo 13.00 ja klo 19.00

RAVINTOLAT & HOTELLIT

 

Teatterikärpäsen puraisuja blogi

Love me tender / Lahden kaupunginteatteri

 Alkoi olla pienehköä kulttuuriylikuntoa ilmassa, kun tihkusateessa ajelimme Lahteen lauantai-illan ratoksi. Kyseessä oli jo toinen Lahti-reissu viikon sisällä ja koko viikon peräti seitsemäs teatterijuttu. Jotenkin noita esityksiä vaan kertyy, ja sopivat päivät täytyy heti hyödyntää, eli vapaapäivien ja aamuvuorojen sattuessa sopivasti kohdalle meikäläinen löytyy illalla melko suurella todennäköisyydellä teatterista.

 En ollut ihan virkeimmilläni menomatkalla, mutta onneksi radiosta tuli Bohemian Rhapsody, joten siinä sitten piristyin, kuskin riesaksi asti. Elvis-musiikkia kun olisi kohta luvassa, aloin muistella ties monettako kertaa ei-niin-salaista elvispitoista menneisyyttäni, kun serkkupoikieni kanssa perustimme kultaisella 70-luvulla Matti and the Elephants-nimisen trion, joka soitti Elvis-covereita ja muitakin vastaavia. Soittimina olivat kukkopilli ja lintuhäkin häkkiosa (ilman lintua), jota kynällä paukutin. Solistina toimi silloin alle kouluikäinen Matti-serkkuni, ja ensimmäinen c-kasetille tallennettu hittilohkaisu oli ”That´s All Right Mama”. Tietysti. Olikohan tässä biisissä kohtalaisen eeppinen kukkopillisoolo, en enää muista…

Natalie (Anni Kajos) ja Chad (Joel Mäkinen)

Dennis, ”Natalie” ja Chad veivaamassa

Sitten asiaan tai ainakin sen viereen. Aika uinuvaista on meno 50-luvulla Jenkkilässä pikkupaikkakunnalla. Tiukkis pormestari (Saana Hyvärinen) on kieltänyt kaikensortin ilakoinnin ja kuhertelunkin. Ikävä ihminen. Kaikenlaisia haaveita on asukkailla tietysti, kuka haaveksii paremmasta elämästä jossain muualla, kuka siitä, että rakkauden kohde vihdoinkin huomaisi suuret tunteet. Natalie (Anni Kajos, jonka näin ilokseni jo toistamiseen viikon sisällä) paiskii hommia isänsä Jimin (Mikko Jurkka) autokorjaamolla ja Dennis (Teemu Palosaari) ei saa sitten millään kerrotuksi tytölle, että on korviaan myöten pihkassa. Paikalle pölähtää ykskaks kuuma prätkäkundi ja hitusen wannabe-Fonzien oloinen Chad (Joel Mäkinen), prätkä tarttisi vähän rassausta ja parin lantionvatkausliikkeen jälkeen näyttää siltä, että pienen laiton tarpeessa taitaa olla koko kaupunki, sen verran villiksi meno äityy ja väki alkaa rakastua ristiin ja rastiin, mutta aivan vääriin tyyppeihin. Natalie ottaa kovemmat konstit käyttöön, muuntautuu jätkäksi, ystävystyy Chadin kanssa ja kuinkas sitten mahtoikaan käydä…

Joka välissä sitten lauletaan niitä Elviksen biisejä, vatkataan lannetta ja twistataan puolelta toiselle. Kuulkaas, niin energistä kuin meno onkin, minua alkoi jossain vaiheessa tympiä ja kyllästyttää se ainainen veivaaminen ja nytkytys! Varsinkin Chad alkoi ärsyttää mitä enemmän kekkuloi kitaroineen. Eipä siinä mitään, pirun hyvin kaikki kyllä lauloivat ja meno oli svengaavaa kauttaaltaan. Eniten minua ilahdutti Natalien muuntautuminen pojaksi, olisin saattanut itsekin langeta siihen kundiin! Laulupuolelta minut yllätti iloisesti Paavo Kääriäinen Deanin roolissa, häntä kun en aiemmin ole lauluhommissa kuullut, muutenkin Deanin ja Lorrainen (Veera Tapanainen) nuori lempi oli ihanan herkkistä ja hauskaa, että Dean uskalsi kapinoida tyrannimaista pormestariäitiään vastaan kunnolla.

Lorraine ja Dean

 Lavastuksessa miellytti tyhjä huvipuisto silmääni kovastikin ja etenkin miesten puvuista tuli mieleeni, että on taidettu käydä Helsingissä Garagelandissa hakemassa ainakin inspiraatiota. Katsomo riemastui etenkin kohtauksesta, jossa Jim-iskä oli hankkinut uudet kledjut ja oli nyt niin cool että! Ja mikäs niissä uusissa kuteissa sitten oli vatkatessa.

 Tuntui siltä, että väliajalle mentäessä oli kupletin juoni jo aika selvillä ja koko shown olisi voinut pistää pakettiin nopeasti siinä vaiheessa. Vaan uusia käänteitä tulikin sitten loppupuolella eikä rakastumiset ihan niin selkeitä olleetkaan mitä aluksi luulin. Kesto oli koko musikaalilla ehdottomasti liian pitkä, liki kolmetuntinen pläjäys ei jaksa minua ihan loppuun asti koskaan pitää virkeänä ja skarppina. Olen kyllä siitä varma, että pikkujoulukansa kun katsomoon vaeltaa kohtapuoliin, saa se siitä hyvää meininkiä ja virtaa jatkosuunnitelmia ajatellen. Pahoin pelkään, että sielläkin ihastumisten kohteet eivät ihan aina osu nappiin vaikka kuinka lannetta pyörittäisi.

 Minulle jäi sellainen ”Ihan kivahan tämä oli kyllä, mutta…”-fiilis, nostalgikot innostunevat varmasti enemmänkin. Ja sellaiset, jotka ei ramppaa teatterissa seitsemän kertaa viikossa.

Esityskuvat (c) Aki Loponen

(Näin esityksen kutsuvieraslipulla, kiitos Lahden Kaupunginteatteri!)

Talle / Teatterikärpänen 4.10.2017


Lahden Kaupunginteatteri | Kirkkokatu 14, 15140 Lahti | Liput puh. 0600 30 5757 (1,53 €/min+pvm) | Ryhmät puh. (03) 752 6000 | Lippupiste avoinna joka päivä klo 7 – 22, puh. 0600 900900 (1,98€ /min +pvm) | lahdenkaupunginteatteri.fi