Äiti hakee teinin bileistä uutena vuotena. Teini hieman humalassa, mutta ei mitään ikävää nyt. He ajavat hiljaisuudessa pimeää moottoritietä. Kello on jotain 03 aamuyöstä. Radiosta alkaa soida J. Karjalaisen Riisinjyvä: Sä olet täällä muukalainen, tunkeilija jostain kaukaa, joo. Äiti ja poika laulavat sitä yhteen ääneen. Moottoritien valot vilisevät silmissä.

Tutkimusten mukaan yleisimmin nuorissa häiritsevät seuraavat neljä asiaa:

1. Nuoret ovat aina tiellä,

2. nuoret ovat liian äänekkäitä,

3. nuoret ovat päämäärättömiä ja löysiä sekä

4. räkä.

Musiikillisessa dokumenttiteatteriesityksessä  ”Et sä kumminkaan mitään tajuu” yritetään lisätä ymmärrystä nuorten ja aikuisten välille. Käsikirjoitus koostuu dokumentaarisesta materiaalista, jossa seurataan nuorten ja vanhempien elämää pääkaupunkiseudulla. Haastatellaan, kirjoitetaan kirjeitä, tehdään musiikkia ja kuvataan. Esitykseen haastatellaan myös laajasti nuorten kanssa työskenteleviä asiantuntijoita.

Nuori voisi kysyä aikuiselta yleisimmin seuraavaa: ”Kun kohtaamme kuunteletko tai mikä vielä tärkeämpää kuuletko minua?

Millaisia tunnetiloja meissä liikkuu niin aikuisina kuin nuorina? Millaisia päätöksiä teemme? Miten myöntää virheet? Miten pyytää anteeksi? Teinivanhemmuus tuntuu useimmiten siltä, että on epäonnistunut. Siihen liittyy paljon häpeää. Voisiko nuoret avata omaa tilannettaan tarkemmin? Entä aikuiset? Olisiko siten helpompi myös tajuta miksi kaikki on niin mutkalla? Miksi nuoruus on sellainen elämän musta keskiaika?